Kiusaamisen karu hinta

0

Parhaillaan vietetään Mielenterveyden keskusliiton jokavuotista mielenterveysviikkoa. Teemaviikkoon liittyen Ilta-Sanomat aloitti lauantaina juttusarjan, jossa käsitellään erityisesti lasten ja nuorten mielenterveysongelmia. Lehti avasi samana päivänä myös verkkokyselyn, jossa pyydettiin lukijoiden omia kokemuksia mielenterveyden ongelmista, niiden syistä ja siitä, miten vaikeaa tai helppoa on sairastuneen saada apua ja hoitoa.

Tiistaihin mennessä kyselyyn oli vastannut jo lähes 2500 suomalaista. Vastaukset kertoivat siitä, miten paljon suomalaislapsilla ja nuorilla on erilaisia mielenterveyden ongelmia ja miten monitahoisesta asiasta on kyse. Kyselyyn olivat vastanneet niin nuoret itse kuin lasten ja nuorten vanhemmat. Monelle asia oli ajankohtainen juuri nyt ja hätä suuri.

Useimpien fysiologisten sairauksien kohdalla tunnetaan jo sairauden syyt, tai ainakin sille altistavat tekijät, sekä kyseisen sairauden parantavat hoidot ja lääkkeet. Ihmisen sairastuessa psyykkisesti, tilanne on huomattavasti monimutkaisempi.

Tosiasia on, että lähes kaikilla meistä on elämässä ajanjaksoja, jolloin emme voi henkisesti hyvin. On stressiä, ahdistusta, unettomuutta, riittämättömyyden tunnetta, alakuloa, voimattomuuden ja saamattomuuden tunnetta. Myös kuka tahansa meistä voi sairastua psyykkisesti, eikä sairastumiseen ole yhtä syytä, vaan se on monen tekijän summa.

Mutta tunnetaan myös muutamia, vakavasti sairastuneita yhdistäviä tekijöitä.

Ilta-Sanomien verkkokyselyn vastauksissa nousi esiin, että monia sairastuneita lapsia ja nuoria yhdisti kokemus koulukiusaamisesta. Arvioiden mukaan psykiatriseen hoitoon hakeutuneista lapsista ja nuorista 40-50 % on koulukiusattuja. Siis noin joka toinen. Näistä luvuista eivät ole vastuussa toiset lapset, vaan aikuiset. Välinpitämättömät, saamattomat, väkivaltaiset, huonoa esimerkkiä antaneet aikuiset.

Kuuntelin tiistaina opettaja ja ”Kukaan ei ole nolla” -liikkeen aloittajan Kati Särmön luentoa kiusaamisesta. Hän muistutti, että kiusaaminen ei ole ongelma vaan seuraus. Yksi suuri syyllinen tähän on Särmön mielestä niin lasten kuin aikuistenkin tunne- ja vuorovaikutustaitojen romahtaminen. Taustalla on erilaisten älylaitteiden käytön lisääntyminen ja sosiaalisen median vaikutus. Lapset myös oppivat esimerkistä.

On täysin turha luulla, etteivätkö lapset näe mitä aikuiset tekevät sosiaalisessa mediassa. Mutta lapsi ei kykene erottamaan sitä, että se poliitikolle lähetetty kuva kikkelistä tai hirttoköydestä on tehty ”ihan vaan läpällä”, tai että naapuria on ihan ok haukkua somessa huoraksi, mutta ei kasvokkain.

Ja koska pojasta polvi paranee, niin lasten ja nuorten käyttämissä some-kanavissa meno vain pahenee. Enää ei olekaan syytä puhua koulukiusaamisesta, vaan kiusaamisesta yleensä.

On kaikkien aikuisten asia panna piste tälle kehitykselle. Kiusaamisen hinta on liian karu.

Maija Ala-Jääski

toimittaja