– Mäyräkoira on omimmillaan peura- ja tai kaurisjahdissa, mutta sen kanssa voi yhtä hyvin metsästää myös jänistä tai kettua. Aika paljon sitä käytetään myös luolakoirana pienpetojen metsästyksessä, mutta meillä siihen ei ole lähdetty. Passimiestä ei paljonkaan naurata, jos koira menee vaikka supin perässä tuntitolkuksi maan alle, Saarnio selvittää.
– Metsästykseen käytettäviä koiria ja koirarotuja ei voi verrata keskenään. Jokaisella rodulla on oma työskentelytapansa eli tapa metsästää. Jos minä haluaisin pelkän jäniskoiran, ottaisin suomen-ajokoiran ja hirvikoiraksi taas karhukoiran, täydentää Saarnion elämänkumppani Kai Raumolin .
– Kaikki koirat eivät opi ikinä metsästyskoiriksi ja tämä tosiasia koskee myös mäykkyjä. Koiralla pitää olla sisäsyntyisesti eli perimässä riittävä riistavietti. Ja koiralle on annettava myös riittävästi aikaa, jotta se oppii työnsä. Eivät se sohvalla opi, vaan viettiä pitää vahvistaa, on Saarnion vuoro jatkaa.
Saarnion mukaan mäyräkoiran käyttämisessä metsästyskoirana on se idea, että rotu on fyysisten ominaisuuksiensa takia hidas ajuri.
– Ajuri määrittää vauhdin, ajettava puolestaan suunnan. Kun ajuri on vähän hitaampi, saaliseläin rauhoittuu nopeasti ja jää pienemmälle alueelle. Se on sitten suuremman kädessä, meneekö ajettava passimiehen tai -naisen eteen. Eläimet liikkuvat luontaisia reittejä ja niitä pyritään passittamaan.
Ensimmäisen oman koiransa jo vuonna 1980 saaneesta Kirsi Saarniosta tuli mäyräkoirien kasvattaja ja samalla metsästyskoirien kouluttaja, kun hän meni yhteen Kai Raumolinin kanssa.
Viimemainittu ehdotti, josko perheeseen hankittaisiin metsästyskoira, vaikka terrieri, mutta kyseinen rotu ei jostain syystä sopinut Saarniolle.
– Kompromissi oli mäyräkoira ja sitä päätöstä emme ole katuneet. Roolijako jahdissa on normaalisti se, että Kai on passissa ja ampuu, kun taas minä ohjaan aseettomana näitä nelijalkaisia aseita. Omassa seurassa eli Kalannin Eteläkulman Metsästysseurassa työnjako toimii yleensä näin, mutta parissa muussa seurassa olemme molemmat liikkeellä koirien kanssa, Saarnio kertoo.
– Kun on koiran kanssa, ei asetta voi pitää siitäkään syystä, että on katsottava myös koiran turvallisuuden perään. Jos koira menee lähelle tietä, on siihen ehdittävä väliin. Vainun saanut metsästyskoira ei nimittäin huomaa, vaikka vastaan tulisi rekka, hän muistuttaa.
– Tässä yhteydessä onkin hyvä muistuttaa autoilijoita, että kun kohtaa tiellä haahuilevia oranssiin pukeutuneita ihmisiä, kannattaa laskea nopeutta. Sieltä on nimittäin todennäköisesti tulossa kohta koira ja aika usein myös riistaa, Kai Raumolin komppaa.
Saarnion ja Raumolinin mukaan yksi mäyräkoirankasvattamisen parhaista puolista on siinä, että mäykky on samalla sekä kiva kotikoira että tarvittaessa myös peto metsässä.
– Mäykyt ovat myös mukavuudenhaluisia. Sateella niitä ei tahdo saada lenkille millään, mutta kun otetaan pyssy ja reppu mukaan, niin niitä saa pidätellä. Metsässä ne ovat ihan eri otuksia kuin kotona, vertaa Saarnio.
Kirsi Saarniolta ei malta olla kysymättä haastattelun lopuksi kaksiosaista kysymystä eli mikä on paras palkinto kasvattajalle ja mikä taas koiralle.
– Kasvattajasta on tietysti hienointa päästä näkemään koiran kehitys, mutta koiralle riittää yleensä kehuminen. Esimerkiksi näitä meidän mäykkyjämme eivät kuolleet eläimet edes kiinnosta. Jos ampuu vasan, niin koira on siinä vaiheessa yleensä jo emän perässä, Saarnio paljastaa.
Asko Tanhuanpää
