Uudenkaupungin museon Wahlbergin talossa ollaan valmiina jouluun. Museon ovet avautuvat yleisölle huomenna sunnuntaina klo 12 ja joulu museossa juhlistetaan aina tammikuun 4. päivään asti. Wahlbergin talon kalustetuissa huoneissa esitellään Uudenkaupungin porvariston viettoa 1800-1900 -lukujen vaihteessa. Esillä on ajalle tyypillisiä joulukoristeita, -kukkia ja -herkkuja. Samalla selviää monta, vielä tämänkin päivän joulutapoihin liittyvää asiaa.
Esimerkiksi joulukuusi ilmestyi suomalaiskoteihin 1800-luvulla. Ensin joulukuusi koristi vain säätyläisten asuntoja, mutta vuosisadan loppupuoliskolla tapa levisi myös talonpoikaiskoteihin. Yhtenä innoittaja toimi koulujen kuusijuhlat.
Aluksi kuusi koristeltiin omenoilla, pipareilla ja paperiketjuilla. Niiden rinnalle joulukuuseen ilmestyivät olkikoristeet, kuusenkarkit ja lippunauhat. Uudenkaupungin museon joulukuusessa on tänä vuonna perinteisen lippunauhan rinnalla koristeena myös yksittäisiä, ns. huvilalippuja.
– Tämä punainen ja keltainen, Suomen leijonalla koristeltu lippu liittyy läheisesti Suomen lipun historiaan.
– Suomellahan ei ollut omaa lippua ennen maamme itsenäistymistä, vaan virallisissa tilaisuuksissa käytettiin ensin Ruotsin ja sitten Venäjän lippua, selvitti Uudenkaupungin museon museoamanuenssi Jonna Junkkila.
Venäjän vallan aikana Suomen suuriruhtinaskunnalla oli kuitenkin oma leijonavaakunansa. Leijonavaakunaa käytettiin myös epävirallisesti Suomen suuriruhtinaskunnassa lippuna. Tästä seurasi se että vaakunan värit punainen ja keltainen nousivat eräänlaisiksi kansallisväreiksi.
Kirjailija Zacharias Topelius aloitti julkisen keskustelun oman lipun tarpeellisuudesta vuonna 1848 ja samalla syntyi useita erilaisia ehdotelmia Suomen lipuksi.
– Yksi, erityisesti ruotsinmielisten suosikki, oli lippu, jossa oli kapeita punaisia ja keltaisia raitoja. Tätä kyseistä lippua käytettiin erityisesti 1800-luvun lopulla usein ns. huvilalippuna eli se nostettiin kesällä kesähuvilan lipputankoon, kertoi Junkkila.
Kun Suomen venäläistämistä voimakkaasti ajanut kenraalikuvernööri Bobrikov murhattiin vuonna 1904, lisättiin tähän huvilalippuun Suomen leijonavaakuna. Lippu oli siis väline myös poliittisen mielipiteen ilmaisulle.
– Näitä lippuja käytettiin myös kuusenkoristeina ja on mahdollista, että myös tupakkatehtailija Wahlbergin perheen joulukuusessa olisi niitä ollut, totesi Junkkila.
Kuusenkoristeina käytettiin myös kynttilöitä. Aluksi ne sidottiin kuuseen langalla tai narulla.
1850-luvulta lähtien alkoi Suomeen virrata Saksasta taidokkaita käsintehtyjä kuusenkoristeita, kuten palloja. Toinen tyypillinen saksalaiskoriste oli tannenbaumspitze eli Betlehemin tähteä kuvaava, lasinen latvakoriste. Latvatähtiä tehtiin toki myös vaatimattomimmista materiaaleista.
– Kun enkelikiiltokuvat yleistyivät 1880-luvulla, niin tähden sijaan saatettiin latvaan kiinnittää myös suuri enkelikiiltokuva, kuten meillä on tänä vuonna museon suuressa kuusessa. Lastenhuoneen pikkukuusessa on puolestaan nähtävillä tuo saksalainen tannenbaumspitze, esitteli Jonna Junkkila.
Museon joulunäyttelyyn tutustuessaan voi suuressa salissa myös kuunnella uusikaupunkilaisen Saga Björkmanin muistoja lapsuutensa jouluista 1900-luvun alussa.
Ennen joulua voi museossa myös piipahtaa askartelemassa vaikka yhdessä lasten tai lastenlasten kanssa. Askartelupäivä ovat aina lauantai, 30.11. askarrellaan joulukortteja, 7.12. heijastimia, 14.12. paperisydämiä ja vielä 21.12. joulukaramelleja.
Myös erittäin suosittu ”Vähälapsena Uudessakaupungissa, lapsuus kaupungissa 1800- ja 1900 -lukujen vaihteessa” -näyttely on avoinna tammikuun 4. päivään asti.
