Kävin taannoin keskustelua eräässä ryhmässä valokuvauksen hyvistä tavoista. Milloin olisi hyvä kysyä kohteelta, että sopiiko kuvata ja milloin taas ei. Ei mennyt pitkään, kun ryhmään ilmestyi ensimmäinen oikeuksiensa puolustaja. Hyvät tavat saattoi unohtaa, sillä edessämme oli lista oikeuksista, joita kuvaajalla on ja muulla ei tuntunut olevan merkitystä. Lakipykäliä ja tulkintoja lainattiin ja muistutettiin, että minä saan tehdä näin ja kuvata noin. Minä, minä ja minä toistui useasti ja alleviivatusti sekä tietenkin fraasi ”minulla on oikeus”. Keskustelu päättyi.
Myöhemmin kerroin sosiaalisessa mediassa miksi minusta on hyvien tapojen mukaista ottaa hattu päästä syödessä. Näin minulle lapsena opetettiin ja isoisäni tapasi sanoa, että ruoka ei ole itsestäänselvyys, joten sen kunnioittaminen ilman hattua on paikallaan.
Myös armeijassa opin, että hattua ei pidetä syödessä. Merkittävä enemmistö antoi tukensa huomiolleni, joka lähti siitä, että huomasin erään lounasravintolan pöydässä kokonaisen pöydällisen nuoria sällejä syömässä lippikset päässä. Minusta oli siis tarve muistuttaa hyvistä käytöstavoista. Taaskaan ei tarvinnut henkeään pidätellen odottaa, kun paikalle riensi oikeuksiensa puolustajat, jotka pitivät moisia jäykkiä sääntöjä typerinä ja vanhanaikaisina. Heillä kun on oikeus syödä hattu päässä ja sitä paitsi syöhän kuningaskin hattu päässä, kertoi eräs.
Oikeuksien puolustaminen on oikeus sinänsä ja täysin perusteltua monissa tapauksissa. Sivistysvaltioon kuuluu iso määrä oikeuksia, jotka joskus joutuvat myös vastakkain, mutta oikeuksien puolustaminen vain oikeuksien itsensä takia on hölmöä riidankylvämistä ja omiaan aiheuttamaan vastakkainasettelua ilman syytä. Elämässä pitää taistella, mutta ei turhista asioista, sanoi Vexi Salmi Irwinille.
Riidankylväminen riidan ilosta tuntuu olevan kasvava trendi ja olisi enemmän kuin toivottavaa, että tämä suuntaus saataisiin katkaistua. Sosiaalinen media mahdollistaa kasvottomasti laukomisen lähes mihin tahansa aiheeseen ja tietyissä palveluissa nimimerkkien takana voi esiintyä milloin minkäkin asian ammattilaisena ja asiantuntijana.
Sujuva arki ei vaadi ihmeitä. Voimme joustaa omista mielipiteistä ja periaatteista, jos se ei aiheuta meille minkäänlaisia toimenpiteitä tai vaikuta elämäämme. Muutoinkin olisi hyvä huomata, että tämä itsekeskeisyyden maksimointi ja omien oikeuksien jatkuva toitottaminen ilman syytä ei lopulta johda mihinkään. Uskoisin, että kuvaajakin saa parempia kuvia kysymällä, että ”saanko ottaa kuvan tästä” kuin huutamalla, että ”minulla on oikeus kuvata tätä”.
Pete Poskiparta
kirjoittaja on ulkouusikaupunkilainen viihdetaiteilija ja mentalisti