– 19-vuotiaana, vastaan.
– MITÄ?!
Vanhempi tyttäristäni sai kännykän mennessään ekaluokalle. Neljä vuotta nuorempi pikkusiskonsa ei tietenkään malttanut odottaa niin pitkään, vaan ensimmäinen puhelin oli hankittava eskari-iässä. Heistä on käsittämätöntä, että isänsä on alkanut käyttää kännykkää vasta parikymppisenä. Itselleni vielä silloinkin suurin kysymys oli, kehtaanko jo ostaa oman kännykän.
Kännykästä on paljon hyötyä ja iloa. Monien asioiden hoitaminen on huomattavasti vaivattomampaa. Kännykän käyttö liikenteessä ja selfieitä ottaessa on vienyt ihmishenkiä, mutta pääsääntöisesti kännykkä lisää ainakin turvallisuuden tunnetta. Itse tarkistan iltapäivisin, ovatko lapset kotiutuneet koulusta, mikäli vain ovat muistaneet laittaa luureihinsa äänet päälle ja ehtivät vastata.
Parikymmentä vuotta sitten kännykällä pystyi soittamisen lisäksi lähettämään lyhyitä tekstiviestejä, mikä oli aivan mullistavaa. Nykypäivänä tuolla monitoimilaitteella surffataan netissä ja siinä kulkee mukana niin kartat, lentoliput kuin pankkipalvelutkin. Tuoreen Uudenkaupungin Sanomankin pääsee lukemaan puhelimestaan kätevästi missä päin maailmaa hyvänsä.
Mutta tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa. Työt ja työasiat seuraavat meitä aina ja kaikkialle. Ennen oli selvä, että jos klo 16 jälkeen ei toimistolla puhelimeen vastattu, palattiin asiaan vasta seuraavana päivänä. Nykyisin sähköpostia suhisee ja viestiä värähtelee kellon ympäri. Itse en ainakaan osaa olla niihin reagoimatta iltaisin, viikonloppuisin tai valitettavasti lomillakaan. Olen vieläpä muistutellutkin, että aina saa tavoitella.
Viesteihin myös odotetaan nopeita vastauksia. Niinkin on käynyt, että jo maanantaina puoliltapäivin on tullut uhkailevaan sävyyn kysymys, miksi en ole vastannut sunnuntai-iltapäivällä saamaani työviestiin. Kuin kruunuksi tavoittelija on joku ennestään tuntematon, joka ainoastaan kerjää jotakin itselleen. Sunnuntainahan sellaiseen on hyvin aikaa, ja pitäisi kai olla viestin vastaanottajallakin.
WhatsApp-viestirinkejä löytyy joka lähtöön. On perheryhmiä, työpaikan ryhmiä, harrastuksiin ja lasten harrastuksiin liittyviä porukoita ja ties mitä. Pari viikkoa sitten tyttäreni koripallojoukkueen vanhempien ryhmässä ja valmentajien vastaavassa ringissä kirjoitettiin noin 150 viestiä illassa. Voin vain arvailla, millaisista viestimääristä puhutaan kännykkäsukupolven vastaavissa ryhmissä.
Puhelimeen kiinnikasvaminen ei voi olla näkymättä arjessamme negatiivisesti. Kännykkä on jatkuvasti kourassa, estäen rentoutumasta ja häiriten iltaisin unta. Moni yksinkertainenkin asia mutkistuu lankakerän lailla, kun sitä selvitellään kasvokkain käytävän keskustelun sijaan viesteillä.
Kaikista nykytekniikan plussista huolimatta myönnänkin aika ajoin toivovani, että olisipa edelleen vain vanha kunnon lankapuhelin. Mielellään vielä sitä veivattavaa mallia.
Marko Pitkäranta
uusikaupunkilainen Lohjalla