Kello tikittää kolmea lauantaina aamuyöllä.
Nukun autuaan tietämättä siitä, että vyötärölläni olevan stressimittarin käyrät raksuttavat punaisella. Alitajuntani työstää viikon aikana koettua.
Toivottua palautumista ei unen aikana tapahdu.
Seuraavalla viikolla kuulen, että viikonlopun aloitus on ollut kriittisin ajanjakso terveyteni kannalta.
Tieto havahduttaa.
Tämä on siitä hyvä mittari, että sille ei voi valehdella. Näin kertoi stressiä mittaavan laitteen vyötärölleni asentanut työterveyshuollon ammattilainen.
Fiilis lauantaiaamuna oli loistava, mutta kehon reaktio olikin jotakin muuta: tällä menolla tapat itsesi. Ei kuulosta kovin kivalta, mutta niinhän testin tarkoitus olikin herätellä.
Olin luvannut ryhtyä koekaniiniksi, ja kirjoitin aiheesta myöhemmin lehtijutun. Aikaa siitä on kulunut kohta kymmenen vuotta.
Teknologia on sen jälkeen tullut entistä vahvemmin mukaan hyvinvointialalle. Sykemittarit, urheilukellot ja aktiivisuusrannekkeet ovat ihmisten arjessa mukana kulkevia hyvinvointivalmentajia.
Uusin villitys on Oura-älysormus, joka mittaa unen laatua, leposykettä ja kehon lämpötilaa.
Teknologian hyödyntäminen terveyden edistämisessä on hyvä asia, jos se saa ihmiset miettimään omia valintojaan ja elämäntapojaan ja muuttamaan niitä tarvittaessa.
Sosiaalisessa mediassa törmäsin viestiketjuun, jossa neli-viisikymppiset keskustelivat Firstbeatista ja Ourasta innoissaan ja peloissaan. Sormus panee vähän tuumaamaan. En uskalla edes arvailla hyvinvointianalyysin tuloksia.
Itse samaistuin kommentteihin, joissa annettiin maanläheisiä ohjeita, kuten Ota ittiäs niskasta kiinni ja rauhoota elämäs. Onko pakko mennä joka paikkaan. Niinpä.
Mietin, että olemmeko menettäneet yhteyden itseemme, kun emme enää kiireessä osaa itse tulkita kroppamme viestejä ja mielentilaamme.
Jos sydän pamppailee ja hengästyttää epätavallisen paljon kävellessä tai lenkillä, se voi olla merkki siitä, että lenkillä on tullut käytyä liian harvakseen. Tai kun uni ei tule, kroppa kertoo, että käyt ylikierroksilla. Ja kun ärsyynnyt pienistä, saattaa syynä olla orastava alakulo.
Intohimoisesti asioita tekevällä sykkeet nousee väkisinkin. Luonteelleen ei oikein mitään voi. Mutta kun välillä antaa palaa, pitää antaa aikaa myös palautumiselle.
UKK-instituutin äskettäin uudistuneet liikuntasuositukset muistuttavat, että kevyt liikuntakin on terveydelle hyväksi.
Liika suorittaminen tai kehon rääkkääminen eivät aina ole parasta lääkettä stressistä palautumiseen. Joskus sohvalla löhöily saattaa tuottaa paremman tuloksen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Itselleni paras stressimittari on luonto. Metsässä tai meren rannalla on aikaa kuunnella itseään ja siinä samalla usein myös mieli ja kroppa rauhoittuvat.
Jos meren aallot tai metsän hiljaisuus eivät tehoa, on syytä pysähtyä miettimään, mitkä asiat voisi tehdä toisin.
Eija Eskola-Buri