Perheellinen ilves

0
Ilvesten elämästä luonnossa tiedetään vähänlaisesti, koska ne ovat taitavia piileskelemään. Tämäkin nuori ilves on kuvattu eläintarhassa. Kuva: Maija Karala

Maija Karala

Ilves on yksi maamme luonnon salaperäisimmistä eläimistä. Aniharva on nähnyt tätä kissapetoa luonnossa, eikä vieläkään tarkkaan tiedetä, millaista on sen sosiaalinen elämä.

Vanhoissa eläinkirjoissa usein kerrotaan ykskantaan, että ilves on erakko. Teksti saattaa tarkentaa, että kukin ilves elää yksin omalla reviirillään: naaras ja uros kohtaavat vain kiima-aikaan eli maalis-huhtikuussa.

Tämä käsitys ei kuitenkaan perustu oikeastaan mihinkään muuhun kuin siihen havaintoon, että metsästäjät ja luonnossa liikkujat yhyttävät yleensä kerrallaan vain yhden ilveksen – jos siis sattuvat sellaisen ylipäänsä näkemään.

Suomalainen paleontologi ja petoeläinasiantuntija Suvi Viranta-Kovanen kirjoitti kirjassaan Pienet kissapedot: ”Ilveksen käyttäytymisestä luonnossa ei toistaiseksi ole tehty kattavia tutkimuksia, ja siksi on vielä varhaista tehdä olettamuksia tyypillisestä käyttäytymisestä.”
Kirja on niinkin tuore kuin vuodelta 2005.

Parhaillaan ilveksen sosiaalisen elämän kiemuroita selvitetään Luonnonvarakeskuksessa. Tutkijat pannoittavat ilveksiä seuratakseen niiden liikkeitä ja tutkivat sukulaisuussuhteita dna-näytteistä.

Tulokset ovat vielä alustavia, mutta kiehtovia.

Ilveksillä on kyllä reviirit, mutta niiden rajat eivät ole ehdottomia. Esimerkiksi ilves-uros voi vierailla naaraan ja pentujen luona pitkin vuotta, eikä ainoastaan kiima-aikaan (silloin naaraat muuten seuraavat urosta eikä suinkaan päinvastoin).

Ilveksillä, samoin kuin useimmilla muillakin nisäkkäillä, on myös eräänlainen luonnon oma Facebook. Ne jättävät kulkiessaan hajumerkkejä, joiden kautta ne pystyvät viestimään, vaikka eivät kohtaisi ”livenä”. Meille heikkonenäisille ihmisille voi syntyä aivan väärä erakon vaikutelma.

Ilvesnaaras tietenkin hoitaa pentujaan, kunnes ne vuoden ikäisinä ovat valmiita pärjäämään omillaan. Mutta perhesiteet eivät välttämättä lopu siihen.

Erityisesti naaraspentuja jää asumaan lähialueille ja jopa jakamaan emon elinpiiriä. Dna-tutkimusten mukaan ne muodostavat sukulaisten ryppäitä: ei olisi yllättävää, jos niiden kesken esiintyisi myös yhteistyötä. Ainakin ilvespentueiden mukana nähdään toisinaan ylimääräisiä nuoria aikuisia, jotka lienevät edellisvuosien pentuja.

Ilves on siis monimutkaisempi otus kuin yleensä ajatellaan. Vaikka niinhän ovat useimmat muutkin eläimet.

Ilves on monimutkaisempi otus kuin yleensä ajatellaan.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 14.11.2019 julkaistusta lehdestä

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here