Aivan hyvin, sillä kaloilla on ilonaan kokonainen liuta herkkiä aisteja, joista osa vaikuttaa olevan peräisin tieteiselokuvista.
Kaikenlaisilla kaloilla on kylkiviiva-aisti. Tämä erikoinen järjestelmä koostuu paineenvaihtelua aistivista soluista, jotka sijaitsevat kanavassa kalan ihon alla. Iholle aukeavien reikien jono muodostaa näkyvän kylkiviivan. Kyljen lisäksi kylkiviiva-aistimia on myös kalan päässä.
Kylkiviivaa voisi ajatella etänä toimivana tuntoaistina. Sen avulla kala tuntee muiden eläinten liikkeet ja vedessä olevat esineet jo matkan päästä. Sokeatkin turskat uivat sujuvasti parvessa eivätkä törmäile esteisiin, mutta jos kylkiviiva peitetään, kalat ovat toimintakyvyttömiä.
Tavallaan kylkiviivaa voisi verrata myös kuuloon, sillä osa veden värähtelyistä on aivan samoja, joita kalat kuulevat korvillaan.
Kaloilla on nimittäin myös korvat, vaikka ne ovatkin näkymättömissä pään sisällä. Erityisesti särkikalat ovat herkkäkorvaisia. Niiden uimarakko ja siitä korvaan saakka ulottuva erikoistuneiden luiden jono toimii samalla tavalla kuin ihmisen korvan tärykalvo ja kuuloluut.
Viiksekkäät pohjakalat, sellaiset kuin made ja piikkimonni, eivät pelkästään tunnustele maailmaa viiksillään, vaan myös maistavat niillä. Viikset ovat makunystyjen peitossa kuin ihmisen kieli. Toivottavasti järvenpohja maistuu hyvältä.
Piikkimonnilla – joka on Suomen ainoa monnikala – on vielä yksi hämmästyttävä erikoiskyky. Se aistii sähköä. Kaikkien eläinten hermosto ja lihakset tuottavat heikkoja sähkökenttiä, ja piikkimonnin iholla olevat aistimet pystyvät tuntemaan ne. Piikkimonni löytääkin saaliinsa vaikka säkkipimeässä sydämen sähkösykäysten avulla. Melkoinen painajaishirviö!
Maija Karala