Jos jossain on halpaa bensaa, ilmaisia ämpäreitä tai mystinen kangaskassi yllätyssisältöineen, on siellä varmasti myös jono. Viimeksi Helsingissä jonotettiin japanilaisen jättimyymälän avajaisiin ja pienempiä jonoja syntyy siellä täällä päivittäin.
Vaikka jonot olisivat kuinka pitkiä, ihmiset jaksavat sinnikkäästi odottaa, koska luvassa on jotain ilmaista tai ainakin halpaa. Samoin julkisilla kulkuneuvoilla kulkiessa odotamme rauhassa, että pääsemme kyytiin, tai kaupan kassalla maltamme mielemme, vaikka edessä laskettaisiinkin pikkukolikoita tai arvottaisiin, minkä ässäarvan sitä ottaisi.
Jonossa ei ole tapana ohittaa tai muuten käyttäytyä epärehellisesti. Jos joku yrittää kiilata, hän saa varmasti kuulla kunniansa. Näin siis meillä, mutta kaikkialla ei ole samanlaista jonotuskulttuuria.
Olin kuun alussa pienellä kaupunkilomalla Milanossa. Suomen päässä kaikki sujui hyvin. Lentokentällä jonot olivat melko lyhyitä ja turvatarkastukseen kuljettiin aidoin rajattua labyrinttiä pitkin. Etuilu oli lähes mahdotonta.
Tavoilleni uskollisena olin kentällä hyvissä ajoin, joten turvatarkastuksen jälkeen oli vielä reilusti aikaa käydä oluella siinä yhdessä kalliissa baarissa, josta niin moni muukin on aloittanut lomansa oli sitten yö, aamu, päivä tai ilta.
Reissun lähestyessä loppuaan päätimme kaverini kanssa pelata jälleen varman päälle ja siirryimme lentokentälle reilusti etuajassa. Olisi sitten aikaa hörpätä kahvit ja tehdä ostoksia.
Lähtöselvityksen kanssa ei ollut vielä mitään ongelmaa, mutta sitten oli aika siirtyä turvatarkastukseen. Edessä oli pitkä huone, johon pääsi monesta eri portista. Vain noin parin kymmenen metrin päässä näkyivät turvatarkastushihnat, mutta niille johti yksi hyvin epämääräinen jono, jossa seisoi pahimmillaan jopa kymmenen ihmistä vierekkäin.
Toiselta reunalta ihmiset näyttivät liikkuvan nopeammin, mutta lopulta kaikki päätyivät samaan paikkaan. Jos Helsinki–Vantaalla huvipuiston jonoja muistuttava kiemurtelu joskus hieman ärsyttää, tuli sitä nyt kova ikävä. Lopulta jono kävi kääntymässä toisessa päässä, lähteäkseen taas takaisin.
Kun turvatarkastus oli jo kosketusetäisyydellä, paljastui, miksi jono ei liikkunut mihinkään. Samaan pisteeseen johti kolme tai neljä jonoa ja se, missä itse seisoi, ei näyttänyt liikkuvan mihinkään. Samaan aikaan alkoi monella pinna kiristyä. Heidän koneensa oli lähdössä sillä samalla sekunnilla, eikä jonossa voinut enää odottaa.
Vanhassa vitsissä ei voida mennä jonon päähän, koska siellä on jo joku. Samanlainen ajatus tuntui olevan monella etuilijalla. Moni pahoitteli rynniessään läpi ihmismeren, mutta kaikilta ei käytöstapoja löytynyt.
Meillä suomalaisilla oli onneksi edelleen hieman luppoaikaa, vaikka jonotus kestikin puolitoista tuntia kauemmin kuin odotimme. Kahvit jäivät juomatta, mutta jotain tuliaisia ehdimme silti ostaa.
Risto-Matti Kärki
tuottaja