Ensimmäinen kerta

Keikkapäivissä on ihan oma tunnelmansa. Ruoka ei maistu, sen Jussi Rainio tietää jo vuosien kokemuksella. Sen sijaan vettä ja kahvia kuluu, joskus ennen lavalle nousua hörppy energiajuomaakin. Yleisön edessä nälkä ja muut fyysiset tarpeet unohtuvat – on vain hetki, jolloin itsestään antaa kaiken.Rainiolla on takanaan kymmeniä tuhansia ajokilometrejä, satoja keikkalavoja ja heittäytymisiä mitä hulluimpiin tempauksiin suurten yleisöjen edessä. Siitä huolimatta esiintyminen jännittää edelleen.

– Se on kumma juttu, että eniten jännittää yleensä ne keikat, joissa on pienin yleisö. Ehkä se on se tunnelman intiimiys, mikä panee puntit tutisemaan, Rainio miettii ja hörppää mukistaan. Kahvia, tietysti.

Pieni innon sekainen hermostuneisuus on aistittavissa. Viikon kuluttua Rainio astelee uusikaupunkilaisyleisön eteen joulukonsertissaan, joka on hänen pitkän uransa ensimmäinen kokopitkä soolokonsertti. Se on kokeneellekin muusikolle iso juttu.

– Vaikka sitä on tullut hypättyä televisiossakin vaikka mihin rooliin, tämä on ihan uusi ja omanlaisensa homma, Rainio myöntää.

Kun Rainio viime keväänä kruunattiin Tähdet, tähdet -kilpailun voittajaksi, puhelin alkoi soida. Soolokeikkoja oli tarjolla ympäri Suomen, mutta Rainio kieltäytyi kuitenkin järjestäen kaikista. Paitsi tästä yhdestä.

Joulukonsertti oman kotikaupungin kirkossa tuntui ainoalta oikealta tavalta päättää kulunut keikkavuosi.

– Se tapa, jolla uusikaupunkilaiset ovat olleet mukana tämän vuoden seikkailuissani ja osoittaneet lämpöä ja välittämistä minua kohtaan, on jotain niin uskomatonta, etten edes harkinnut konserttia missään muualla. Tuntuu mahtavalta, kun ihmiset pitävät minua kotikylän poikana. Koska sehän minä olenkin, oman kylän tavallinen jätkä, Rainio luonnehtii.

Konsertin ohjelmisto on muokkautunut syksyn kuluessa. Rainio haluaa esittää kotiyleisönsä edessä itselleen rakkaimpia joululauluja, sekä tuttuja perinteisiä että vähän uudempia.

Viidentoista kappaleen kokonaisuutta on hiottu yhdessä konserttia säestävän Petri Alangon kanssa. Alanko on sovittanut ja soittanut useimpien kappaleiden taustalle melkoisen kookkaat ja komeat orkestraatiot, Rainio kehaisee.

– Muutaman kerran olen ajellut Helsinkiin Petrin luo harjoittelemaan, mutta tietysti myös kotona tulee treenattua. Vaikka useimmat biisit ovat tuttuja, erityisesti sävellajien hakeminen on tarkkaa hommaa. Vaikka skaalaa löytyykin, en halua tyytyä vetämään vain korkealta ja kovaa, vaan etsiä juuri sen korkeuden, joka resonoi kaikkein kauneimmin.

Joulunaika merkitsee Rainiolle erityisesti rentoutumista ja yhdessäoloa. Myös konsertissa tunnelmoidaan rauhallisissa ja hartaissakin sävyissä, ja nimenomaan yhdessä.

– Suurin osa esitettävistä kappaleista on varmasti monelle tuttuja, joten toivon kovasti, että yleisö rohkaistuisi laulamaan myös mukana.

Rainio tietää, että esiintyjänä hänen tulisi olla tietoinen myös ulkomusiikillisista seikoista, kuten esiintymisasuista. Luontaisesti vaatetuksen miettiminen ei häneltä kuitenkaan irtoa.

– Se on minulle ihan kamalan vaikeaa, kun en ole luonteeltani yhtään sellainen. En tiedä vielä, mitä puen konserttiin päälleni… Pitäisiköhän siinä olla joku punainen villapaita? Kyllä mulla jotain vaatteita kuitenkin aina päällä on ollut, hän murjaisee.

Kun Uuden kirkon ovet ensi viikon torstai-iltana konserttivieraille aukeavat, on Rainio jo asuvalintansa tehnyt. Ruoka tuskin on taaskaan maistunut, mutta veden ja kahvin voimalla kone pysyy käynnissä konsertin ajan. Lisäenergiaa tuo kotiyleisö.

– Siinä vaiheessa jännittää kyllä varmaan tosi paljon. Mutta toisaalta jännitys laukeaa, kun mokaa ensimmäisen kerran. Että siinä mielessä se moka kannattaa ajoittaa siihen ihan alkuun, hän sanoo ja virnistää tavalla, jolla vain Rainion Jussi voi virnistää – hyväntahtoisesti ja pilke silmäkulmassa.

Jussi Rainion joulukonsertti 5.12. klo 19 Uudessa kirkossa.

Päivi Sappinen