Kuningattaren seurassa

0

Luojan kiitos olen syntynyt tasavaltaan!

Tämä ajatus on vallannut mieleni viime aikoina useammin kuin koskaan ennen.

Älkää kuvitelko, että olisin innostunut tasavaltaisuudesta tuijottaessani yli kahden miljoonan suomalaisen kanssa viime perjantaina Linnan juhlien kättelyjonoa.

En heilutellut mielikuvissani minikokoisia Suomen lippuja myöskään silloin, kun maamme sai maailman nuorimman pääministerin ja naiset nousivat raketin lailla Suomen poliittisen vallan ytimeen.

Olen asunut Neuvostoliiton naapurissa, katsonut televisiouutisista Berliinin muurin murtumista, mutta vasta Netflixin palkittu draamasarja Crown sai minut havahtumaan: voimme olla Suomessa todella ylpeitä 100-vuotiasta tasavaltaisesta hallitusmuodostamme.

Britannian kuninkaallista kertova sarja on paitsi viihdyttävä ja koukuttava myös mainio oppitunti monarkiasta.

Päähenkilö on itseoikeutetusti kuningatar Elisabeth II, joka aloitti tehtävässään 27-vuotiaana. Nyt 93-vuotiaana hän näyttää ainakin valokuvista päätellen olevan edelleen hyvässä vedossa.

Kuninkaallisten perhe-elämä on sarjassa silkkaa saippuaoopperaa – osittain sekin varmasti faktaa. On rakastumisia, eroja, pettämisiä, vallanhimoa, salaliittoja ja petoksia.

Parasta tässä Peter Morganin käsikirjoittamassa sarjassa on kuitenkin sen tarjoama aikamatka historiallisiin tapahtumiin.

Helsingin Sanomissa julkaistun jutun mukaan sarjan tekemiseen osallistuva tutkijaryhmä käyttää lähteitä, joita ei löydy googlettamalla.

Itselleni täysin uusia asia oli vuonna 1952 Lontoossa tuhansia ihmisiä tappanut savusumu.

Pääministeri Winston Churchill vähätteli ilmiötä jääräpäisesti toteamalla, että säät vaihtelevat – sumuja tulee ja menee. Lopulta hänkin pyörsi kantansa. Tapahtumat johtivat lopulta vuonna 1956 säädettyyn ilmansuojelulainsäädäntöön.

Sarja vie katsojan Buckinghamin palatsiin seuraamaan kuningattaren ja pääministerin keskusteluja, jotka käydään säännöllisesti kerran viikossa.

Keskustelut ovat sikäli omituisia, että kuningattaren ja muidenkin monarkian edustajien pitää kaikissa puheissaan olla poliittisesti neutraaleja.

Työväenpuoluetta edustavan pääministeri Harold Wilsonin ja aristokraattisen Elisabethin ensikohtaaminen oli kuningattaren puolelta viileä, mutta alun jähmeys suli myöhemmin lämpimäksi ystävyydeksi.

Viime aikojen tapahtumat Britanniassa ovat saaneet jopa aina niin tyynen Elisabethin kruunun kireälle.

Suomen Kuvalehti kertoi, että brexit-ahdingon syvyyttä kuvaa erittäin harvinainen episodi: joukko konservatiivipuolueen edustajia oli pohtinut kuningattaren lähettämistä pääministeri Boris Johnssonin sijasta Brysseliin ( SK 1.11 .)

Suuri osa monarkian kuluista menee kiinteistöjen ylläpitoon, mutta kyse ei ole pelkästään rahasta.

Mihin tarvitsemme kuninkaallisia esikuvia? Viimeistään Crown todistaa, että prinssit ja prinsessat ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kuningatar Elisabethista en tosin ole ihan varma.

Skandaalit eivät häntä keikauta liittyivätpä ne omaan perheeseen tai politiikkaan. Kruunu on hänelle koko aikuisen elämän pituinen raskas taakka, ja sen hän on kantanut kieltämättä uskomattoman urhoollisesti.

Eija Eskola-Buri

päätoimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here