rukous ja kirous,
syntyminen ja kuolema,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja
Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja
Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.
Isänmaa on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään, ammattiin ja asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja
talonpoika,
palkansaaja
ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.
Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta
muistamatta
menneiden sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja
-naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet.
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.
Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.
Eläköön, kauan eläköön Suomi.
Ote Raili Malmbergin runosta Rakkaalle Suomelleni
