Naaraat ja nuoret koiraat ovat kauniin kellanoransseja, kun taas aikuiset koiraat pukeutuvat muhkeaan vadelmanpunaiseen. Värin perusteella taviokuurna olisi helppo sekoittaa iso- ja pikkukäpylintuihin, mutta siltä puuttuu näiden kävynsyöjien ominainen ristinokka.
Kesäisin taviokuurnia ei aivan helposti pääse näkemään. Ne rakentavat sammalilla ja poronkarvalla vuoratun pesänsä katajaan tai pieneen kuuseen – ja useimmiten sellaiseen, joka kasvaa vanhassa metsässä Itä-Lapissa. Metsä-Lapin ulkopuolella taviokuurnia ei juuri pesi.
Syksyllä taviokuurnat lähtevät kotimetsistään ja vaeltelevat parvina pihlajanmarjojen perässä samaan tapaan kuin tilhet. Ne eivät kuitenkaan ole lähellekään jokavuotisia vieraita, sillä yleensä taviokuurnat vaeltavat etelän sijaan lounaaseen. Etelä-Suomen sijaan ne siis päätyvät Ruotsin ja Norjan marja-apajille.
Toisinaan erityisen hyvinä pihlajanmarjavuosina taviokuurnia voi silti vaeltaa tänne meidän iloksemme. Viimeksi suurempia määriä oli liikkeellä syksyllä 2012.
Nyt on siis hyvä aika kierrellä lähiseudun pihlajia ja tehdä epätavallinen lintuhavainto. Taviokuurnia voi löytyä samoista puista tilhien ja rastaiden kanssa.
Hauska yksityiskohta on, että toisin kuin muut marjansyöjälinnut, taviokuurnat eivät niele marjoja kokonaisina. Sen sijaan ne murskaavat marjan nokassaan, syövät pelkät siemenet ja siinä sivussa sotkevat naamansa marjamössöön.
Taviokuurnat ovat aivan erityisen palkitseva ihailtava sellaisellekin, joka ei omista lintuharrastajan kiikari- ja kameravarusteita. Ne ovat nimittäin tyypillisesti pelottomia ihmistä kohtaan, jopa tyhmyyteen saakka.
Kenties taviokuurnien pelottomuus johtuu siitä, että ne eivät pesimäseuduillaan juuri kohtaa ihmisiä.
Maija Karala