Uusikaupunkilainen Sanna Rouhiainen opiskelee Mahindra United World College of Indiassa. Puolen vuoden opinnot ovat hänellä nyt takana ja ensimmäinen loma Suomessa alkanut. Sannan lomasuunnitelmiin kuuluu rauhallinen joulun vietto, saunominen sekä ruisleivästä nauttiminen.
Hän kertoi laskeneensa ystävänsä kanssa päiviä kotiin pääsyyn. Intiassa on Sannan mukaan sujunut todella hyvin, erittäin suurelta koti-ikävältäkin on vältytty. Suomeen oli hänestä silti ihana palata. Erityisesti suomalaista ruokaa sekä kirjoja tuli ikävä.
– Sisko ja äiti olivat lentokentällä vastassa. Kaksi ensimmäistä päivää Suomessa tuntui kuin olisi elänyt yössä – pimeyteen tottuminen vei aikansa. Oli outoa, kun en muistanut esimerkiksi mitä tavaroita minulla oli. Kävin joitain laatikoita läpi ja ihmettelin kaikkea, mitä huoneessani on, Sanna naurahti.
Oma huone oli luksusta puolen vuoden kampuksella, neljän huonekaverin kanssa asumisen jälkeen. Yksityisyyttä sekä yksin oloa tuli kuulemma ikävä. Ruisleipäkin maistuu loman aikana. Intiassa se on erittäin harvinaista herkkua, jopa niinkin harvinaista, että sitä löytyy vain suomalaisten pakastimista.
– Löysimme yhden suomalaisen kaverini kanssa hänen aikanaan pakastaman ruisleipäpussinsa, vetelimme tämän jälkeen kahdestaan pussillisen ruisleipää, hän muisteli hymyillen. Sanna kertoi ikävöineensä myös Suomen luontoa sekä kavereita.
Upeita hetkiä on puoleen vuoteen mahtunut monia, mutta Sannalle mieleen on jäänyt erityisesti Experience India Week.
– Matkustimme ryhmäni kanssa Pohjois-Intiaan. Eräänä iltana suuntasimme kaikki erään rakennuksen katolle katselemaan tähtiä, ja yksi kavereistani soitti kitaraa meidän muiden laulaessa. Tuo oli varmasti yksi parhaimmista hetkistä. Siitä reissusta jäi paljon käteen, hän pohti.
Mukaan on kuitenkin mahtunut myös niitä huonompia hetkiä. Sanna kuitenkin painotti, että hyviä on ollut huomattavasti enemmän, ja jo niiden takia Intiaan kannatti lähteä.
– Monsuunin aikana satoi todella paljon ja meidän huoneessamme, minun nurkassani alkoi jossain vaiheessa olla hieman kostea tunnelma. Seinä oli märkä ja tavarat alkoivat homehtua. Tilanne kuitenkin ratkesi, kun saimme huoneeseemme ilmankuivaajan, hän totesi.
Sanna on välttynyt kokonaan mahavaivoilta, joita usein muun muassa juuri Intiaan matkustettaessa pelätään.
– Kaikki aina kysyvät, onko vatsani ollut sekaisin, hän naurahti. Reissulla tuli kuitenkin vastaan pelko jostain hieman vatsatautia vakavammasta.
– Kosteuden takia osavaltiossamme alkoi esiintyä denguekuume-tapauksia. Kolme oppilasta kampukselta sairastuikin, ja he joutuivat viettämään pidemmän ajan sairaalassa. Denguekuumetta pelättiin kovasti, hän totesi.
Yllättävää oli kumpparien tarve ja ensimmäiset hetket Mumbaissa.
– En tule ikinä unohtamaan sitä hetkeä, kun saavuin Mumbaihin ja kuljin bussilla ensimmäistä kertaa kaupungin läpi. Ihmisiä asui niin hienoissa pilvenpiirtäjissä kuin siltojenkin alla, hajuja oli monenlaisia ja ilma lämmin, Sanna muisteli.
Hän on päässyt myös viettämään perinteisiä intialaisia juhlia. Sanna on ollut mukana muun muassa Ganesh Chaturthi -juhlassa sekä Diwalin vietossa.
– Noin viikon mittaisen Ganesh Chaturthi -juhlan jälkeen aiemmin alttarilla ollut Ganesha-patsas siirrettiin auton päälle ja tanssimme musiikin tahtiin auton edessä läheiseen kylään. Siellä juhlimme vielä kyläläisten kanssa, heittelimme väripuuteria ja lopulta laskimme patsaan jokeen, josta se saisi perinteen mukaan matkata virran mukana kotiinsa. Diwalia vietin kampuksella sekä intialaisen ystäväni luona. Kävimme elokuvissa, söimme hyvin ja katselimme ilotulituksia, hän kertoi hymyillen.
Ystävystyminen sekä opiskelu ovat olleet Sannalle helpompaa kuin hän odotti niiden olevan. Englannista opiskelukielenä oli epävarmuutta, mutta hyvin on mennyt ja huoli osoittautui turhaksi. Ystäviäkin on löytynyt.
– Olen saanut kampukselta todella hyviä ystäviä sekä kavereita. Parhaat kaverini ovat kotoisin muun muassa Syyriasta, Intiasta, Ukrainasta ja Bhutanista. Alkuajat olivat hämmentäviä, sillä kaikki olivat ensimmäiset pari viikkoa niitä ”parhaita” versioita itsestään. Kaikki ovat kuitenkin kivoja ja jokaisella on mielenkiintoista sanottavaa, Sanna pohti.
Sannan pohdintoja tulevaisuuden suunnitelmista kuultiin jo puoli vuotta sitten. Silloin hän oli epävarma siitä, mitä tulevaisuus pitäisi sisällään. Samassa tilanteessa ollaan edelleen, eikä Sanna halua ottaa stressiä päätöksestä.
– En tiedä pitäisikö tästä olla huolissaan, mutta ei minulla ole mikään hätä, hän totesi rauhallisin mielin.
Muita ulkomaille opiskelemaan lähteviä hän kehotti nauttimaan myös vapaa-ajasta ja ainutlaatuisesta tilanteesta. Vaikka se tarkoittaisi sitä, ettei koulunkäyntiin panostaisi sataprosenttisesti.
– Ulkomailla voi tehdä niin paljon muutakin kuin opiskella. Voi oppia myös paljon kaikesta muusta. Tilaisuus on niin ainutlaatuinen, että kokemuksistaan ja tuntemuksistaan kannattaa myös esimerkiksi kirjoittaa ja ottaa paljon kuvia, hän neuvoi oman kokemuksensa pohjalta.
Tammikuussa Sannalla koittaa paluu arkeen. Intiassa häntä odottaakin kauden loppukokeet sekä lähestyvä projektiviikko, jolloin Sanna pääsee ryhmänsä kanssa matkustamaan Etelä-Intiaan tutustumaan muun muassa naisten siemenorganisaatioon.
– Kokeet stressaavat ja Intian kesä pelottaa hieman. Kuulin, että kesällä oven avatessa tuntuu kuin kasvoja vasten puhaltaisi hiustenkuivaaja. Viime vuonna huippulämpötila ylsi 45 asteeseen, hän hymähti. Sanna muistutteli vielä UWC:stä kiinnostuneita, että hakuaika kouluihin on tammikuussa.
Suomesta mukaan lähtee ruisleipää, kuivia ruokia ja suomenkielisiä kirjoja. Aluksi Sannan suunnitelmissa oli espanjan luku, mutta ajan kuluessa hän kiinnostuikin suomen kielen kirjallisuuden opiskelemisesta. Koulun kirjaston kaksi suomenkielisille kirjoille varattua riviä alkaa olla jo koluttu. Jopa Intiassa voi siis opiskella suomea!
Jasmin Jussila
