– Haluamme kuitenkin muistuttaa, kuinka moninaista käsityötekniikoiden ja materiaalien kirjo on. Vuolutaito on perinteinen, arvokas käsityöosaamisen osa-alue, painottaa Taitoliiton toiminnanjohtaja Minna Hyytiäinen.
Liiton kampanjavideolla innostetaan ihmisiä kokeilemaan puulusikan vuolemista. Itse kyllä neuvoisin yrittämään ensin jotain vähän helpompaa, vaikka voiveitsen tekemistä.
Vuoleminen on hauskaa, kun siihen on sopivat työvälineet ja materiaalit. Takavuosina tykkäsin itse veistellä puusta pieniä eläinhahmoja. Eivät ne mitään taideteoksia olleet, mutta kyllä niistä hevosen siasta erotti. Ennen kaikkea vuoleminen, kuten kaikki muukin käsityö, on rentouttavaa ja terapeuttista.
Onkin todistettu, että käsityöt ovat hyvää terapiaa stressiä ja masennusta vastaan. Käsitöiden tekeminen lisää kehossa hyvinvointia tuottavien hormonien erittymistä ja edistää siten rentoutumista. Monelle käsitöiden tekeminen on toimiva tapa ottaa etäisyyttä arjen tuomiin haasteisiin. Aivot myös tarvitsevat aikaa palautumiseen, joten helpon käsityön tekeminen antaa aivoille aikaa levähtää esimerkiksi kiireisen työpäivän päätteeksi.
Tutkimusten mukaan aivot hyötyvät myös muuten käsitöiden tekemisestä. Kahdella kädellä tekeminen, kuten vaikkapa kutominen, aktivoi molempia aivopuoliskoja ja tämä taas parantaa aivopuoliskojen yhteistyötä.
Käsitöiden tekemisen nähdään parantavan ihmisen ongelmanratkaisukykyä ja kykyä hahmottaa asioita kolmiulotteisesti. Mutta ehkä yllättävin tieto käsitöiden ja aivojen yhteispelistä liittyy oppimiseen. Esimerkiksi neulomisen liittäminen vieraan kielen opiskeluun voi tehtyjen tutkimusten mukaan edistää kielen oppimista.
Lisäksi säännöllinen käsitöiden harjoittaminen kehittää hienomotorisia taitoja ja luovuutta, ja se lisää jopa itsevarmuutta ja itsetuntoa.
Olin lapsena kiinnostuneempi vuolemisesta ja muista puutöistä, joten koulun pakollinen ”rättikässä” tuotti minulle melkoisia ongelmia. Yksi ensimmäisistä neulontatehtävistä oli kaulaliinan kutominen. Luokan muut tytöt saivat aikaan pitkät ja värikkäät liinat, minä en. Ensin opettaja helpotti tehtävää osaltani antamalla luvan kutoa kaulurin. Kun sitäkään ei syntynyt, opettaja käski neuloa vain jotain valmiiksi. Syntyi noin kahdeksan sentin mittainen, raidallinen, vanulla täytetty leikkimato.
Vaikka kaulaliina jäi tekemättä, sain sentään kehuja luovasta ajattelusta. Ymmärsin, ettei neulominen ole minun juttuni, mutta se ei maailmaa kaada. Käsityöt myös siis opettavat armollisuutta itseään kohtaan.
Maija Ala-Jääski
toimittaja