Salamanräpsyjen pelossa moni autoilija taapertaa hyvillä kesäkeleilläkin valtateillämme 80 km/h alueella hieman yli 70 km/h. Kun tulee se yksi kunnon ohituskaista 50 kilometrin matkalla, löytyy kaasupoljin ja samainen auto kiitää 110 km/h, eikä ilman kunnon ylinopeutta pääse kukaan ohi. Ohituskaistan päätyttyä jarrutetaan nopeasti takaisin 70:een km/h.
Toisia tuntuu moottoritielläkin jännittävän niin kovasti, että yhden henkilöauton ohittamiseen voi tuhraantua minuuttitolkulla aikaa. Jos, korostan jos, ohituksen jälkeen siirrytään oikeanpuoleiselle kaistalle, alkaa kulkuneuvo kummasti kiihtyä. Toinen ääripää on tappituntumalla ajavat, jotka rynnivät ohi oikealta ja vasemmalta tunkien pienimpäänkin väliin kuvitellessaan voittavansa aikaa.
Sitten on porukka, joka ajaa nelikaistaisilla teillä aina vasemmanpuoleista kaistaa, vaikka oikea kaistakin olisi täysin tyhjä ja vapaa. Kaipa siinä on vaara, että muutoin ajaa vahingossa seuraavasta liittymästä oikealle?
Mistäköhän alemmuuskompleksista kärsii kuljettaja, joka ei voi ajaa isomman auton perässä hetkeäkään? Kun ohi on päästy, nopeutta tiputetaan vähintään 10 km/h. Ilmeet ovat näkemisen arvoisia, kun tuollaisessa tilanteessa pölläytät dieseliä ja polkaiset vaikkapa matkailuautolla takaisin teidentukosta ohi.
Liikenteessä on käsittämätön määrä ajoneuvoja, joissa vilkut eivät toimi tai sitten hallintalaitteet isoissa Audeissa ja Bemareissa ovat liian hankalia käyttää. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin odottaa kolmion takana vasemmalta tulevaa autoa, joka sitten varoittamatta kääntyykin oikealle samasta risteyksestä ja on pistänyt sinut odottamaan ihan turhaan.
Kiertoliittymät tuntuvat laittavan monen autoilijan pään aivan pyörälle. Vilkkua ei muisteta ympyrästä poistuttaessa käyttää tai vaihtoehtoisesti vilkutetaan koko ajan ja ihan mihin sattuu.
Näen viikoittain liikuttavia ihmeparantumisia markettien parkkipaikoilla. Keski-ikäinen ihminen ajaa siihen lähimmälle invapaikalle. Ja uskokaa tai älkää, nousee omilla, kaikinpuolin terveillä, jaloillaan autostaan ja kävelee ostoksille. Myöskään näkövammaa tai muutakaan pysäköintiin oikeuttavaa haittaa, saatikka vammaisen pysäköintilupaa, ei näytä olevan. Ota kauppakassisi ja käy!
Jos ei invaruutuun, ajaa yksinäinen sankari tietysti siihen lapsiperheille tarkoitetulle paikalle. Nopeasti vaan tuosta kipaisen asioillani. Niitäkin on, jotka eivät löydä hehtaarien kokoiselta puolityhjältä parkkipaikalta ruutua ollenkaan vaan pysäköivät kaupan oven eteen, mieluummin vielä suojatielle.
Näissä tapauksissa kyse ei voi olla enää pelkästä tyhmyydestä vaan mukana on jo typeryyttäkin. Tästäkin huolimatta, turvallisia kilometrejä ja iloisia liikennekohtaamisia alkaneellekin vuosikymmenelle.
Marko Pitkäranta
uusikaupunkilainen Lohjalla