Oikeastihan kivi vain meinasi pudota ja sekin oli käsikirjoitettua. Silti seuraan liki tunnin verran melkein henkeäni pidätellen, kuinka nykyajan Indiana Jones, Löytöretki tuntemattomaan -tv-sarjan Josh Gates, seikkailee ympäri maailmaa historian salaisuuksien perässä. Amerikkalaissarja yhdistää sujuvasti tosi-tv:tä ja dokumentaarista kerrontaa.
Sarjassa selvitetään esimerkiksi Stonehengen salaisuuksia ja käydään tutkimassa Egyptin pyramidien muinaisia muumioita. Seuraavalla reissulla Gates pohtii, kuinka viikingit onnistuivat purjehtimaan Skandinaviasta Islannin kautta Amerikkaan ja käytännössä vain tähtien avulla navigoiden.
Sarjasta selviää, että Stonehengen ympärillä oli asutusta, mutta itse kivikehä liittyi todennäköisesti hautaamiseen. Tutankhamonin äidin henkilöllisyys on puolestaan yhä epäselvä, se saattoi olla Nefertiti tai sitten se oli Hatsepsut. Viikingit saattoivat käyttää kristallikiveä ja auringonvaloa suunnistamiseen. Kuinka kiinnostavaa! Ja tarpeeksi lyhytjänteistä, koska tunnin jälkeen voi jo suunnata huomionsa johonkin muuhun.
Gates tutkii menneisyyden jäänteitä nykyaikaisilla laitteilla. Käytössä on muun muassa tähystyskamera ja Lidar-tutka. Katsojille näytetään, kuinka laitteen pienellä näytöllä näkyy yhtäkkiä ympäristöstään poikkeava maakerrostuma, olisiko siellä hauta? Haaksirikkoutuneen veneen runko? Onko maahan piilotettu aarre vai löytyykö sieltä kenties vanhan rakennuksen tai tien pohjaa?
Sarja ei kerro löytöjen ja mysteerien tarinaa alusta loppuun, mutta arkeologian avulla se raaputtaa yksityiskohtien pintaa ja antaa katsojan kurkistella tutkijoiden työskentelyä. Josh Gates on yksi niistä monista, jotka ovat onnistuneet popularisoimaan historiaa luomalla sen ympärille tarinoita ja elämyksiä.
Sarjassa kerrotaan yhden tutkijan sen hetkisen tutkimustuloksen mukainen näkökulma asioihin. Uudet tutkimukset ovat voineet tuoda jo paljonkin uutta tietoa asioihin. Monet tv-sarjan löydöistä on löydetty jo moneen kertaan, ennen kuin Gates työryhmineen saapuu paikalle. Silti tiukoilla kamerakulmilla ja nopeilla leikkauksilla on saatu aikaiseksi se mielikuva, että nyt ollaan juuri oikealla hetkellä paikalla ja kohta työryhmä on melkein löytämäisillään jotakin merkittävää.
Esimerkiksi myrkyllisen käärmeen ahtaasta ja sokkeloisesta luolasta. Käärmettä ei toki etsitty, mutta aikataulusyistä luolan varsinaiset aarteet jäävät löytämättä. Myrsky, tulva tai purkautuva tulivuori nimittäin uhkasi parhaillaan työryhmän henkeä.
Sarjaa seuraava katsoja voi tunnin verran kuvitella olevansa itse vaikkapa Jordaniassa, Petran rauniokaupungissa ja olla löytämäisillään uuden hautaluolan. Jokainen oman elämänsä seikkailija-arkeologi voi tehdä käärmevapaita budjettimatkoja omalta kotisohvaltaan ja seurata, kuinka tv-sarjakin lähes onnistuu jossain. Hienosti melkein löydetty, tavataan taas ensi kerralla.
Katja Kaartinen
toimittaja, sohvaseikkailija