– Viime kesänä oli viikko, jolloin oli kuusi hälytystä. Osa hälytyksistä oli jopa samaan aikaan. Se on aika poikkeuksellista ja oli kyllä vähän kiirekin jo hälyttää väkeä paikalle, Uudenkaupungin meripelastajien puheenjohtaja, Juhani Viholainen kertoo.
Monet veneilijät luottavat nykyään pelkästään elektroniseen karttaplotteritekniikkaan ja sen pettäessä alkavat ongelmat. Veneilijän hyvänä nyrkkisääntönä miehet vinkkaavatkin, ettei vieraalla merialueella kannata poistua väylältä.
– Ennen veneilijöillä oli paperikartat mukanaan ja he osasivat navigoida sen avulla. Ei olisi pahitteeksi, vaikka kaikki veneilijät kävisivät esimerkiksi saaristolaivurikurssin, yhdistyksen varapuheenjohtaja, jäsensihteeri Harri Lehtonen toteaa.
Suomen meripelastajien vapaaehtoisyhdistykset ovat rinnastettavissa vapaapalokunnan toimintaan. Henkeä uhkaavaan merihätään joutuessa Rajavartiolaitoksen ylläpitämä meripelastuskeskuksen hälytysnumero on oikea avunpyyntöpaikka. Yhdistyksen meripelastajat hälytetään paikalle silloin, kun esimerkiksi Rajavartiosto ei ehdi hälytystehtävään.
– Rajavartiosto käy pelastamassa merellä pulaan joutuneet ihmiset ja meidän tehtäväksi jää rikkoontuneen aluksen hinaaminen, Lehtonen kuvailee.
Tyypillisimpiin tehtäviin kuuluvat konerikkotapaukset, polttoaineen loppuminen tai karilleajo.
– Vesillä toimintakyvyttömäksi joutuneen veneen pelastaminen on maksullista, jos ihmishenkiä ei ole vaarassa. Veneen siirrosta perimme omakustannushinnan, mutta Meripelastusseuran Trossi-jäsenpalvelu takaa jäsenilleen maksuttoman avun, Lehtonen lisää.
Trossi on meripelastusseuran ylläpitämä palvelu, jonka kautta voi soittaa apua ei kiireellisiin tapauksiin.
Vapaaehtoiset meripelastajat lähtevät noin puolen tunnin varoitusajalla hälytystehtäviin. Päivystysvuorossa oleva päällikkö kantaa hälytyspuhelinta mukanaan ja käynnistää pelastajien hälytysringin.
– Pääsen töistä lähtemään tarvittaessa nopeallakin aikataululla. En tosin saa palkkaa siltä ajalta, kun lähden meripelastustöihin, mutta ehkä se muiden auttaminen on sillä hetkellä tärkeämpää, Viholainen kertoo.
Moni meripelastusseuran jäsen on lapsesta saakka harrastanut veneilyä. Vapaaehtoistyötä tehdään myös rakkaudesta lajiin, koska merellä olon lisäksi myös muiden auttaminen on tärkeää.
– Taisin puhua Viholaisen mukaan meripelastajien toimintaan eräällä venereissulla. Minulla on ollut jo 15-vuotiaasta lähtien oma vene ja Viholainenkin on pitkän linjan veneilijöitä, yli 20 vuotta toiminnassa mukana ollut Lehtonen paljastaa.
Meripelastajien talvikausi pitää sisällään koulutus- ja huoltotehtäviä. Viikoittaisissa tapaamisissa huolehditaan muun muassa ensiapu- ja pintapelastustaitojen ajantasaisuudesta. Meripelastajien alukset ja pelastusvälineet huolletaan ja esimerkiksi pelastuspukujen saumat käydään läpi ja vetoketjut huolletaan.
– Jäsenissämme on taitavia henkilöitä, joten teemme alusten pienet huoltotyöt itse. Meripelastajalle välttämättömiä ominaisuuksia ovat uintitaito sekä hyvä peruskunto. Tietenkin meripelastajan on myös haluttava oppia uutta ja on oltava kiinnostunut merenkulusta ja ihmisten auttamisesta, Lehtonen ja Viholainen listaavat.
Näkyvyyttä ja varoja meripelastusseuran vapaaehtoistyölle haetaan muun muassa markkinatapahtumilla. Näitä hoitaa pääasiassa meripelastusseuran tukijaos. Seura kaipaa lisää jäseniä sekä meripelastustyöhön että tukitoimintoihin.
– Viime vuonna saimme mukaan kolme nuorempaa jäsentä. Ikähaarukka yhdistyksessämme on parikymppisistä yli 70-vuotiaisiin, Viholainen kertoo.
Lehtonen ja Viholainen korostavat, että meripelastusharrastus on sukupuolineutraali laji, jossa ei ole miesten tai naisten hommia erikseen.
– Jos joku innokas täysi-ikäinen nyt ilmoittautuu seuran toimintaan mukaan, niin hän pääsee jo ensi kesänä harjoittelijana mukaan pelastushommiin, Lehtonen vinkkaa.
Fakta
Uudenkaupungin meripelastajien yhdistykseen kuuluu 550 jäsentä.
Aktiivijäseniä, jotka osallistuvat myös meripelastustoimintaan, on parisenkymmentä.
Paikalliset meripelastajat kuuluvat Suomen Meripelastusseuraan.
Uudenkaupungin meripelastajien toiminta-alue on Saaristomeren pohjoisosa sekä eteläinen Selkämeri.
Alue on suunnilleen Iniön aukolta Rihtniemelle asti.
Meripelastajien Janne Malén -alukseen tarvitaan neljän hengen miehistö.
Malénin kyydissä kulkee myös Ankka-pelastusvene.
Meripelastajat käyttävät tehtävissään myös kevyttä ja kovapohjaista Vekara-venettä.
Lähitapiola lahjoitti meripelastajille kaksi pelastuspukua
Lähitapiola lännen lahjoitti Uudenkaupungin meripelastusseuralle kaksi uutta pelastuspukua.
– Meripelastajien ja vapaapalokuntien kanssa tehty yhteistyö on meille merkityksellistä, koska onnettomuuksien ehkäisy on tärkeä osa toimintaamme, Lähitapiola lännen markkinointijohtaja Esa Nummi kertoo.
Lähitapiola on huolehtinut pelastajien varusteista muutenkin, sillä yritys lahjoittanut vapaapalokuntien käyttöön esimerkiksi paloautoja, moottoriruiskuja ja kypäriä.
Uudenkaupungin meripelastusseuran puheenjohtaja Juhani Viholainen on kiitollinen lahjoituksesta.
– Vapaaehtoistyötä tekevälle yhdistykselle lahjoitukset ovat tärkeitä. Saamme apua, jotta voimme auttaa muita. Meiltä puuttui pelastuspuvuista pienempää kokoa, joten saimme nyt lahjoituksena varastoihimme kaksi M-koon asua, Viholainen kertoo.
