Uudenkaupungin maalaiskunnan alueella sijaitseva Salmen hyppyrimäen kohtalonhetki koittaa tänään. Kunnanvaltuuston äskettäin tekemän päätöksen mukaan hyppyrimäki myydään yleisellä huutokaupalla. Osasyynä tähän toimenpiteeseen on ollut myös läänin urheilulautakunnan lausunto, jonka mukaan ei hyppyrimäen kunnostamiseen kannata ryhtyä, koska se on huonon kuntonsa lisäksi vanhanaikainen malliltaan eikä vastaa nykyisiä vaatimuksia.
Hyppyrimäki rakennettiin tälle paikalle vuonna 1950. Tosin muutamaa vuotta aikaisemmin oli paikalle yksityisten keräysten avulla saatu huomattavasti vaatimattomampi mäki, mutta kunnan tultua mukaan hankkeeseen nostettiin tornin huippu kohoamaan 22 metrin korkeuteen kalliosta. Se sijaitsee erinomaisella paikalla luonnonmäen laella, merenpinnasta se on 40 metrin korkeudella.
Aivan hyppyrimäen lähistöllä asuu veneenrakentaja Pekka Virtanen, joka kertoi hyppyrimäen alkuvaiheista:
” N. vuonna 1948 tienoissa ruvettiin toteuttamaan jo kauan mielissä ollutta hanketta hyppyrimäen rakentamiseksi kallion laelle. Varoja ei alkuvaiheessa ollut juuri nimeksikään vaan kaikki tarvittava puutavara jouduttiin pyytämään eri taloista. Sundholman kartanosta saatiin suurin osa tarvikkeista ja talkoovoimin tehtiin työ. Myös mäkeä jouduttiin kunnostamaan jyrkentämällä rinnettä.
Sisulla saatiin kuntoon mäki jossa hypättiin 12-15 metrin hyppyjä. Vuoden 1950 alusta saatiin kuitenkin kunta mukaan asiaan ja tällöin alkoikin mäen kulta-aika. Paitsi torni muutti myös laskupaikka muotoaan, kalliota jouduttiin ampumaan pois jotta siitä saatiin kyllin jyrkkä ja maata ajettiin tilalle oikean muodon saamiseksi. Vieläkin tehtiin suurin osa talkoovoimin eikä tunteja laskettu.
Mäen tultua valmiiksi täällä pidettiin varsin ahkerasti kilpailuja ja muutenkin mäki oli käytössä ja mielenkiinnon kohteena. Tällöin hypyt olivat siinä 30-35 metriä. Tämän pidemmälle ei kai kellään ollut halua yrittääkään, sillä juuri 38 metrissä oli hyppyjen maksimiraja. Muutamat tässä mäessä aloittaneet ovat yltäneet suurempiinkin kilpailuihin. Viimeksi on Jorma Korhonen monia vuosia ollut piirin parhaita tällä alalla. Tänä vuonna hän on selviytynyt mestariksi yhdistetyn hiihdossa ja viime vuonna hän voitti erikoismäenlaskussa.”
Viime vuosina on Salmen hyppyrimäessä pidetty enää kilpailuja, joissa seurojen jäsenet ottavat mittaa toisistaan.
Vielä kolme vuotta takaperin tehtiin suunnitelma hyppytornin korjaamiseksi ja mäen saattamiseksi edustuskuntoon. Tämä asia kuitenkin lykkääntyi ja kuten myöhemmin huomattiin lopullisesti. Mäkeen kuuluva maa-ala on aikaisemmin ollut maalaiskunnan omistuksessa, mutta nyt on kaupunki päättänyt ostaa sen ja myöhemmin rakentaa ja kehittää tästä talviurheilukeskuksen. Asiasta myös otettiin yhteyttä läänin Urheilulautakuntaan, jossa asiantuntijana kuultu rakennusmestari Linko antoi lausunnon, jonka mukaan rakennelmia ei kannata enää korjata. Korjauskustannukset tulisivat suhteettoman kalliiksi arviolta n. 3-4 miljoonaa vanhaa markkaa ja siltikin jäisi torni muodoltaan vanhanaikaiseksi ja puutteelliseksi. Nykyisin rakennettavat hyppytornit tehdään kokonaan kyllästetystä puusta joka pidentää niiden elinikää huomattavasti.
Huutokauppa pidetään hyppyrimäen juurella tänään klo 14.
Artikkeli julkaistu Uudenkaupungin Sanomissa 12.2.1966
Matti Hyytiälle Salmen hyppyrimäki 135 markalla
Maalaiskunnan Salmella oleva 15 vuoden ikäinen hyppyrimäki vaihtoi lauantaina omistajaa. Sen osti huutokaupassa maalaiskunnasta oleva nuorukainen Matti Hyytiä 135 markan kauppahinnasta. Mäki on hajotettava ensi kesään mennessä.
Huutokauppatilaisuuteen hyppyrin juurelle oli kerääntynyt lauantaina joukko mäen ostosta kiinnostuneita ja muita, joille mäellä oli muistoarvo. Huutokaupassa myytiin ensiksi itse hyppyrirakennelma ja sen jälkeen pukusuoja ja viimeksi ulkohuonerakennus. Meklarina toimi konstaapeli Antti Laiho.
Hyppyrirakenteen huutaminen aloitettiin 30 markasta missä hinta kolmen huutajan toimesta vähitellen nousi 5 mk kerrallaan 135 markkaan. Viimeinen huuto oli Matti Hyytiän joka alusta alkaen oli ollut hintaa korottamassa. Pukusuojan hinnaksi tuli 65 markkaa ja ulkohuonerakennuksesta maksettiin 10 mk.
Varsinaiset mäkirakenteet joihin liittyy myös paikalla oleva sähkölaitteineen on poistettava paikalta kesäkuun loppuun mennessä . Omistaja sitoutuu siivoamaan paikan puhtaaksi määräaikaan mennessä.
Artikkeli on julkaistu Uudenkaupungin Sanomissa 15.2. 1966
