Sanomatta jääneet sanat

0

Minulla on ikävä. Niin suuri ikävä, että sanat tuntuvat loppuvan kesken. Miten voin kertoa sinulle kaikki ne asiat, joita en aiemmin ymmärtänyt kertoa? Kurkkua kuristaa ja silmiä kirvelee, mutta ne eivät tuo sinua tänne minua halaamaan.

Muistan joulusuklaista tehdyn suklaapuun. Ihmettelin pienenä ihmisenä, miten folio, hammastikut sekä kasa rapisevia käärepaperisuklaita muuttuivat käsissäsi mitä nerokkaimmaksi joululahjaksi. Muistan tekemäsi perunamuusin, en ole parempaa tähän mennessä vielä maistanut. Muistan myös kaikki ne lukuisat villasukat ja muut käsissäsi syntyneet neulotut taideteokset. En tule ikinä unohtamaan sydämesi iloa, onnea ja rauhaa. Sait aina kaikki hymyilemään.

Mieleeni on ikuisiksi ajoiksi pinttynyt surullinen tahra lähdöstäsi. Muistan kuinka vuosia sitten pienenä alakoululaisena istuin ikkunani edessä ja mietin sinua. Sinä makasit sairaalassa ja minä kirjoitin sinulle runoa. Muistelin kaulakoruasi, jota aina hypistelin sylissäsi. Muistan, kuinka kuulin isäni kertovan puhelimessa leikkauksen venyneen.

Pääsimme vierailemaan luonasi sairaalassa. Pelkäsin kuollakseni nähdä sinut, mutta samalla en malttanut odottaa tapaamistasi. Astuin hämärään huoneeseesi, mutta en pystynyt katsomaan sinua. Pyörrytti, vaikka istuin. Kurkkua kuristi ja jossain syvällä sisimmässäni jätin sinulle jo hyvästejä. Mutta minä en pystynyt katsomaan sinua, ja se sattuu vieläkin.

Soitin epävireisellä pianolla kappaleen hautajaisissasi, enkä pystynyt ajattelemaan muuta kuin miten kovasti haluaisin sinut takaisin. Haluaisin halata sinua, kysyä neuvoa, kuunnella ja ihan vain olla.

Ajattelen sinua joka päivä. Muistan miltä kasvosi näyttivät – miten kaunis sinä olit. Muistan niin paljon sinusta ja ajasta, jolloin lähdit. En kuitenkaan muista sitä, kun minulle kerrottiin sinun olevan poissa. Haluaisin ajatella, ettet ehkä koskaan lähtenytkään.

Opin sinulta niin paljon: Opetit minut auttamaan, hyväksymään ja luottamaan. Opetit minulle myös uskomattoman paljon rakkaudesta. Toivon, että voisin joskus olla edes puolet siitä, mitä sinä olit. Toivon, että olet saavuttanut ikuisen ilon ja onnen. Minun sydämessäni on sinulle ikuisesti paikka. Rakastan ja kaipaan sinua, Mummu.

Sinä, joka olet joskus menettänyt rakkaan: Toivon, että voin jotenkin jakaa surusi. Vie aikaa, että sydäntä puristava tunne laantuu, mutta niin se vain tekee. Ei heti, eikä ehkä vielä hetkenkään päästä, mutta lopulta. Voi tuntua hassulta kertoa läheiselle rakastavansa tätä, mutta tee se ennen kuin on liian myöhäistä. Huomaamme usein nämä sanomatta jääneet sanat vasta silloin, kun niitä ovat kuulemassa vain kaikki ne muut. Toivon, että juuri sinun elämässäsi on paljon rakkautta.

Jasmin Jussila

lukiolainen

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here