Tässä kohtaa on pakko mainita, että tämä elinikäistä oppimista ihan kirjaimellisesti toteuttanut ihminen sai aikuisiällä adhd-diagnoosin.
Monen urasuunnitelmat menevät uusiksi syystä tai toisesta. Olen tavannut puusepän, josta tuli lihayrityksen massanvalmistaja. Hän valmistui keskelle pahinta 1990-luvun lamaa, eikä oman alan töitä löytynyt kuin pätkissä. Näin kävi silloin monelle muullekin tuoreelle ammattiosaajalle.
Samalla työpaikalla kohtasin nuoren miehen, joka oli valmistunut ammattikoulun logistiikkalinjalta. Lihankäsittelijäksi oli ryhtynyt myös nuori nainen, joka opiskeli ennen sosiaali- ja terveysalalla. Opintojen ohessa tehdyt lähihoitajasijaisuudet saivat vaihtamaan alaa. Nyt kotiin lähtiessä ei ole samanlaista stressiä ja huolta asioista kuin hoitajana ollessa.
Lähes kaikilla tehtaalla tapaamillani oli yksi tai useampi tutkinto. Vasta liha-alan täsmäkoulutus toi varman työpaikan. Sitä ennen oli huhkittu muun muassa datanomiksi, leipuri-kondiittoriksi, laborantiksi ja merkonomiksi.
Lista on pitkä, eikä kerro niinkään polttavasta tiedonjanosta vaan enemmänkin työn ja koulutuksen kohtaamattomuudesta. Toisen asteen ammatilliset opinnot olivat johtaneet liian usein yksilön kannalta turhauttavaan tilanteeseen: töitä ei löytynytkään.
Tulevaisuudessa tarvitaan taitoja, joista ei vielä edes tiedetä. Ammatillisen koulutuksen tutkintouudistus vastasi haasteeseen tuomalla oppimisen yhä enemmän työpaikoille. Koulutus tapahtuu silloin reaaliajassa jatkuvassa muutoksessa olevan työelämän kanssa. Mitään uuttahan tässä ei ole, jos ajattelee entisaikojen oppipoika-kisälli-mestari-systeemiä.
Suomessa arvostetaan koulutusta, ja pelkkä ammatillinen peruskoulutus tai ammattitutkinto ei takaa töitä läheskään kaikille. Korkeakoulutettujen määrää halutaankin lisätä. Tavoitteena on, että kymmenen vuoden päästä nuorista aikuisista puolet olisi korkeakoulutettuja nykyisen 41 prosentin sijaan. Se onkin mielenkiintoinen haaste, kun samaan aikaan raportoidaan nuorten lukutaidon heikkenemisestä.
Näitä koulutusasioita voi ajatella ja arvottaa monelta kantilta eikä vähiten tulevan ansiotason mukaan. Kari Suomalaisen pilakuvassa puistonpenkillä istuva mies tilittää kaverilleen: Vanhin poikani on asentaja ja keskimmäinen rappari. Nuorin epäonnistui: se on valtiotieteiden maisteri.
Virpi Adamsson
valtiotieteiden maisteri