Aikamoista sopimista

0

Muistatko, milloin olet käynyt jonkun ystäväsi luona sopimatta sitä etukäteen? Iltalenkillä ilmestynyt oven taakse ja soittanut ovikelloa? Vai tuleeko pelkästä ajatuksestakin jo olo, että olisit tunkeutumassa luvatta johonkin?

Vielä lapsena se oli ihan normaalia. Kipitettiin pihan läpi ja kadun yli, soitettiin ovikelloa. Onko Hanna-Leena, Maria tai Eveliina kotona?

Näin ei voi salaisen sosiaalisen aikuisnormin takia enää tehdä. Kulissien on oltava kunnossa ja kiillotettuna, ennen kuin ihmisiä voi päästää kylään. Pyykit eivät voi olla levällään ja sänky petaamatta, koska olisihan se nyt noloa. Ainakin sen salaisen aikuisnormin mukaan.

Mahdollisia tapaamisia on sovittava kymmenien viestien ja useampien kalentereiden avulla. Täytyy tarkistaa työkalenteri, omat menot, miehen menot, lasten menot, lomat, anopin lastenhoitoapumahdollisuus ja koiran trimmausaikataulu. Myös nuohooja piti tilata, joten se täytyy varmistaa vielä ennen uusien menojen aikatauluttamista.

Tapaamisen sopimiseen vaikuttaa moni asia. Ihmiset asuvat eri paikkakunnilla. Osa tekee vuorotyötä. Toisella on lapsiperheen ruuhkavuodet. Yksi remontoi miehensä kanssa taloa. Seuraavalla odottaa kotona tassutyyppi jalat ristissä lenkille pääsyä. Yhdellä on niin rankka työ, ettei työpäivän jälkeen voi kuvitellakaan sosiaalista toimintaa. Ruuhkavuosien pieninä aaltoiluina alkaneet laineet ovat lyöneet rytinällä ja tukkineet ihmisten kalenterit sekä aivojen muistikeskuksen.

Mihinkään ei ole aikaa ja esimerkiksi viesteihin vastaaminen tuntuu joidenkin kohdalla olevan ylitsepääsemättömän vaikeata. Viesti on kyllä luettu, tai ainakin avattu. Se, että siihen olisi vastattu, ei vielä tarkoita, että sen sisältö olisi sisäistetty.

Vai miltä kuulostaa esimerkiksi se, että olimme sopineet lounastapaamisen luokseni. Kaikki kutsutut olivat kuitanneet paikan, ajan ja ruokatarjoilun. Sopii kyllä. Muut olivat sovittuun aikaan paikalla, mutta yksi oli ajatellut, ettei kellonaikaa oltu sovittu ollenkaan. Seuraavaksi hän oli jo sitä mieltä, että kellonaika oli sovittu kahta tuntia myöhemmäksi, joten oli vähintäänkin kohtuullista, että hän saapui paikalle kolme tuntia myöhässä ja hän myös lähti paikalta ensimmäisenä. Ja ruoasta ei nyt ainakaan oltu sovittu mitään, koska hän oli syönyt jo kotonaan. Tyypillistä?

Ovatko nykyelämän jatkuvan tavoitettavuuden vaade ja informaatioähky aiheuttaneet sen, että asioita on liki mahdotonta painaa mieleensä? Kaikkea ei kuulukaan muistaa ja varsinkin asiat, joihin ei kiinnitä huomiota, eivät jää mieleen. Asioita ei kyetä hallitsemaan, sovittuja ei muisteta tai jos muistetaankin, niin vähintäänkin väärällä viikolla. Jokainen suorittaa omaa elämäänsä kieli vyön alla juosten.

Aina ne kalenterit eivät vain käy yksiin, mutta toisaalta, kuinka vaikeaa yhden kahvikupposen mentävän ajan järjestäminen on? Jos ystävyytesi on aitoa, niin veikkaisin, etteivät kuivuvat pyykit tai petaamaton sänky haittaa. Kuka on rohkea ja soittaa ilman ennakkoilmoitusta ystävänsä ovikelloa ensimmäisenä? Tosin vahinkoahan ei pelkästä ovikellon soitosta tule, koska kukaan ei ole kuitenkaan kotona.

Katja Kaartinen

toimittaja