Uudenkaupungin pääkirjastoon oli lavastettu viime viikon torstaiksi kolmivelhoturnajaiset. Katosta roikkui kynttilöitä ja kaakeliuunista oli lennellyt velhoille tarkoitettuja kirjeitä. Kirjastossa vietettiin kansainvälistä Harry Potterin kirjayötä, tosin Uudessakaupungissa järjestetty tapahtuma oli ilta-aikaan. Teemana oli kirjailija J.K. Rowlingin Harry Potter ja liekehtivä pikari -kirja.
Kirjasto olikin jo iltapäivän kello kolmesta alkaen täynnä velhoasuisia vieraita, noitia, jästejä, kotitonttuja, Azkabanista karanneita vankeja sekä muita taikataitoisia.
Illan aikana velhokokelaat pääsivät etsimään kelmien kartan avulla kadonneita ihmeotuksia sekä askartelemaan oman taikaolentonsa puhpallurapajassa. Luvassa oli myös tietovisaa, pöllöpostia, taikaliemiarvoitusta ja hahmotunnistusta.
Heti kirjaston aulassa oli jonoa, kun eri ikäiset Potter-fanit jonottivat lajitteluhatun luokse. Lajitteluhatullahan ensimmäisen vuoden Tylypahkan velho-oppilaat jaoteltiin omiin tupiinsa eli rohkelikkoihin, puuskupuheihin, korpinkynsiin ja luihusiin. Lajitteluhattua varten kysyttiin tiukat kysymykset: mitä jästiammattia velhokokelas haluaisi tehdä, mikä on nuoren kokelaan lempieläin ja minkälainen hän on koulussa. Jokainen sai omaa tupaansa edustavan rintamerkin.
– Lajitteluhattu kertoi minun kuuluvan korpinkynteen. Olen ollut jo ala-asteelta lähtien kova Potter-fani. Katsoin ensimmäisen elokuvan ja hurahdin teemaan, sen jälkeen luin kaikki kirjat, uusikaupunkilainen Eerika Vilmunen kertoi.
Vilmunen oli pukeutunut itse tekemäänsä viittaan ja velhohattuun. Kädessään hän kantoi joululahjaksi saamaansa lintuhäkkiä, jossa kurkisteli valkoinen Ludwig -pöllö.
– Velhokirjoista aukesi minulle täysin uusi maailma. Ymmärsin niiden maailmankuvan kautta enemmän itseäni. Kirjat olivat hyvin kirjoitettu ja käännetty. Sarja oli kaiken kaikkiaan lumoava, Vilmunen kuvaili.
Ohi vilahtavat kotitonttu Dobbyn sekä velho-oppilas Hermione Grangerin hahmot. Pukujen takana ovat Essi Saari ja Maisa Kari. Tytöt ovat odottaneet kirjaston tapahtumaa innolla koko viikon.
– Halusin pukeutua Dobbyksi, koska tuntui, että kaikki muut suunnittelivat velhoasuja. Kuvioin ja leikkelin vanhan lakanan ja rakensin hiuspantaan itselleni korvat, Saari kuvaili.
Tytöt ovat yhtä mieltä siitä, että parikymmentä vuotta sitten ensimmäisen osansa julkaissut kirjasarja on kertakaikkisen ihana.
– Potter-kirjat ovat fantasiaa, jossa on sopivassa suhteessa aitoa elämää, opiskelua ja taikomista, Kari kertoi.
Harry Potterin paras ystävä sarjassa on Ron Weasley , moni sarjaan vihkiytynyt tietää, että hänellä on isoveljenä kaksoset George ja Fred . Ihan kuin punahiuksiset veljekset olisivat juuri kävelleet ohi. Samanlaisiin villapaitoihin pukeutuneet veljekset paljastuvat 10-vuotiaiksi identtisiksi Kylä-Heikon kaksosiksi eli Siljaksi ja Aliisaksi .
– Minä taisin olla ensin Potter-fani ja lapsetkin innostuivat sarjasta. Lapset kuuntelivat ensin äänikirjat, jonka jälkeen se saivat luvan katsoa elokuvat. Todella hienoa, että kirjastossa on näin suurella vaivalla järjestetty tyylikäs lastentapahtuma, perheen äiti Maria Kylä-Heiko kertoi.
Rohkelikkojen tunnusväriin pukeutuneen Kylä-Heikon työntämissä rattaissa ääntelee runsaan vuoden ikäinen Elli, joka on puettu vihreään lohikäärmeasuun. Hän on tietenkin kirjasarjassakin esiintyneen Norbert -lohikäärmeen poikanen.
– Meillä on tällaiset hienot taikasauvat, joilla harjoittelemme. Niistä tosin lähtee aika kova ääni ja patterit ovat jo vähän loppumassa, Silja Kylä-Heiko lisäsi.
– Taikasauvoilla saadaan taiottua ainakin äidin hermot aika riekaleiksi, Maria Kylä-Heiko lisäsi nauraen.
Henna ja Hanneli Hämäläinen kulkivat kartta kädessä kohti kirjaston takaosaa. He etsivät kadonneita ihmeotuksia ja olivat jo löytäneet yhtä lukuunottamatta kaikki. Siskokset tunnustivat olevansa luihusten ja korpinkynnen tuvan asukkeja.
– Päädyimme Potter-faneiksi, koska eräs ystävämme oli todella kova fani. Mukavaa, että kirjastossa järjestetään hieman roolipeliä muistuttava tapahtuma. Ei tämä tapahtuma ole pelkästään lapsille, Hämäläiset totesivat.
