Karsiminen kunniaan

0

Ensimmäisinä oman kodin vuosikymmeninä kuuluu täyttää kaapit kipoilla, vaatteilla, kirjoilla, koriste-esineillä. Kokonainen astiasto pitää tietysti olla, 12-hengen ilman muuta (jota tarvitaan kerran kolmessa, neljässä vuodessa). Verhoja pitää ikkunaa kohden olla useampia.

Mattoja huonetta kohden on oltava tietysti kaksi, joulun ajaksihan ne pitää vaihtaa. Pyyhkeitä, erikokoisia pitää tietysti olla kaapillinen. Toinen kaappi tarvitaan sängynpeitteille ja pöytäliinoille.

Ja niin tavaraa kertyy kaikki kaapit ja nurkat täyteen. Jos vielä on säilöjäluonne, niin jossain vaiheessa, muutaman vuosikymmenen jälkeen alkaa tavaramäärä ahdistaa ja järki saa onneksi voiton.

Ajan kuluessa huomaa, että tavaraa on paras olla vain sen verran, mitä arjessaan tarvitsee. Vuosien varrella kerättyjen ja säilöttyjen tavaroiden karsimisessa auttaa kierrätyskeskus.

Ryhdistäydyin ja kävin keittiön kaapit lävitse. Siinä työssä pitää olla armoton. Tunteille ja muistoille ei saa antaa sijaa. Kierrätyskeskus, joka Uudessakaupungissa on Ylisenkadun ja Liljalaaksonkadun kulmassa, otti ystävällisesti vastaan useamman kassillisen astioita ja keittiötavaraa. Muutama koriste-esinekin taisi joukossa olla.

Kirjahyllyn, niin minulla on sellainen, vaikkei se muotia ole enää aikoihin ollutkaan, karsiminen otti vielä enemmän luonnon päälle. Kierrätyskeskukseen kiikutin ne kirjat, joista arvelin muidenkin olevan kiinnostuneita.

Ne muut, oudot, riivin kappaleiksi. Eli kannet pahvinkeräykseen ja lehdet paperinkeräykseen opasti ystävä. Se vaati vielä enemmän kovuutta kuin astiat. Kun on kasvanut kirjojen kanssa, on todella vaikea rikkoa ja repiä niitä. Muutama ilta siinä meni. Jokainen riivitty kirja piti ensiksi tietysti tutkia ja siihen piti luoda vielä viimeinen silmäys ennen surmaa.

Vaatteille, kodin tekstiileille, kengille ja laukuille löytyvät marketin pysäköintipaikalta keräyslaatikot. Minulle oli yllätys, kun vuosi sitten huomasin, että niihin voi viedä myös laukkuja, vöitä ja kenkiä. Erinomainen asia.

Sinne tumman harmaisiin laatikoihin kulkeutuivat päiväpeitteet, verhot, pyyhkeet, pöytäliinat. Seuraksi laitoin useamman vanhan käsilaukun ja taisi sinne solahtaa parit kengätkin.

Vaikka kaapit tyhjenivät, niin vielä täytyisi karsia. Varsinkin vaatteille pitäisi kovettaa itsensä. Se konmarius eli vaatteiden viikkaustyyli yhdessä karsimisen kanssa ei ole minun juttuni. Pitäydyn vain kierrätyksessä ja yhtenä karsimistapana voisi pitää tiukkuutta sekä kiristämistä. Eli kaikki ne vaatteet kierrätykseen, jotka saavat pidättämään hengitystä.

Eija Isotalo

toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here