Näin uusikaupunkilaiset nuoret kertoivat adressissa, jonka he jättivät kaupungille marraskuussa. Vetoomuksen taustalla oli tilanne, joka näyttää toistuvan sukupolvesta toiseen. Nuoret hengailevat julkisissa paikoissa, kuten torin liepeillä, ja jossain vaiheessa tilanne kärjistyy. Nuorten toivotaan siirtyvän muualle.
Kaupunki otti 166 nimen adressin heti valmisteluun. Paikan kartoitukseen lähti yrittäjäyhdistyskin, ja sopiva kokeilutila löytyi keskustasta, entisen Vanhan mestarin tiloista.
Kaupunki ei ole tämänkaltaisissa hankkeissa aina räjähtävän nopea, mutta tällä kertaa toimittiin ketterästi. Niin nopeasti, että adressin laatijat itsekin yllättyivät.
Nuorten toiveet eivät ole päätähuimaavia: ”Tärkeintä on saada lämmin paikka, jossa on latauspistokkeita”, he sanovat (sivu 2).
Ainakin alku näyttää lupaavalta, sillä nuoret ovat itse tarttuneet siivoushommiin ja tiloja on jynssätty kuntoon maaliskuussa alkavaa kokeilua varten. Tilasta tulee oleskelu- ja kohtaamispaikka, jonka ylläpitämiseen nuoret itse osallistuvat.
Kun on tahtoa, asiat etenevät. Demoilu eli kokeileminen on Uudessakaupungissa kaupungin eri hankkeista tuttua hommaa muutenkin, ja asukkaat alkavat lämmetä tällaiselle toiminnalle. Tässä nuorten hankkeessakin vasta aika näyttää, miten sille lopulta käy.
Sopiva toimintamalli voi syntyä matkan aikana, kuten hyvinvointijohtaja Asta Engström kiteyttää loistavasti kokeilun idean.
Yhdessä tekeminen jo sinänsä on arvokasta, ja se voi johtaa monenlaiseen uuteen. Jos kokeilusta ei tule pysyvää, sekään ei ole epäonnistumista, vaan antaa hyödyllistä tietoa ja kokemuksia tulevia hankkeita varten.