Tätä sanontaa voi soveltaa Uudessakaupungissa myös penkkareihin ja vanhojenpäivään. Lukiolaisten vauhdikasta menoa voi seurarata torilla ja keskustassa tänään ja huomenna kello 14.
Kumpi päivistä voittaisi lukion paras päivä -palkinnon, jos siitä äänestettäisiin? Molemmat ovat kokemuksina mieleenpainuvia ja ainutlaatuisia.
Niin abeilla kuin lukion vanhimmiksi siirtyvillä tokaluokkalaisillakin on finaalit eli ylioppilaskirjoitukset vasta edessä. Monenlaisia paineita riittää, sillä kouluvuosien päättyminen on iso elämänmuutos.
Jokainen abiturientti ansaitsee ja tarvitsee juuri nyt kannustusta ja tukea. Jokainen heistä on erilainen. Toiset tarvitsevat tsemppausta lukemiseen, toiset taas vahvistusta siihen, että riittää, kun tekee parhaansa.
Huomenna vietettävään vanhojenpäivään liittyy Uudessakaupungissa erityisen paljon paikallisia perinteitä. Täällä lukiolaiset sonnustautuivat kansallispukuihin vielä 1990-luvulle asti (US 4.2.) Paikallinen erikoisuus on sekin, että nuoret esiintyvät kaupunkilaisille puvuissaan torilla, ja heidät kuvataan museossa.
Viime vuosina vanhojenpäivää on kritisoitu liiallisesta kilpavarustelusta.
Jotkut ovat jopa luopuneet osallistumisesta, jos perheellä ei ole ollut varaa investoida satoja euroja juhlapäivään. Muitakin syitä päätökselle kieltäytyä vanhojenpäivään on, ja osallistuminen on vapaaehtoista.
Ajat muuttavat tapoja ja perinteitä, ja vanhojenpäivässäkin trendit vaihtuvat. Alussa pukeuduttiin oikeasti vanhoiksi, mummoiksi ja papoiksi. Vaatteet olivat kirpputoreilla ja isovanhempien vaatekaapista lainattuja.
Ehkä tulevat sukupolvet palaavat kierrätysasuihin tai jopa kansallispukuihin.