Parasta on auttaminen

0
- Ei!, Aatos Lindström, Tauno Tujula ja Martti Hirvonen vastaavat kysyttäessä tuleeko heille koskaan riitaa keskenään.

Vuonna 1950 Kalantiin muuttanut Tauno Tujula , 81, on ollut jo vuosia mukana SPR:n ystävätoiminnassa. Toiminnan kautta hän on tutustunut Aatos Lindström iin, 93 ja Martti Hirvoseen , 73, jotka kumpikin asuvat Kalannin palvelukeskuksessa.

– Minä olen syntynyt Pohjois-Karjalassa Rääkkylän pitäjässä, Oravisalon kylässä. Kalantiin muutin 2007, kun sairastuin, enkä pärjännyt enää kotona yksin, Hirvonen kertoo.

Kymmenkunta vuotta Kalannissa asunut, ja vuodenvaihteessa palvelukeskukseen muuttanut Aatos Lindström puolestaan on kotoisin Uudestakaupungista, jossa hän teki työuransa opettajana.

– Kukonmäen poikia, Lindström painottaa.

Ystävätoimintaan sisältyy niin juttuseurana olemista kuin monenlaista avunantoa kuskaamisesta ulkoiluttamiseen.

– Ollaan tunnettu 14 vuotta Taunon kanssa. Hän käy kaupassa minulle, syöttää linnut, kun en itse pääse tuonne ulos ikkunan ääreen, Hirvonen kertoo.

– Martti soittaa aina maanantaina, että ehditkö kauppareissulle tiistaina. Eilenkin soitti, sanoin, että etkö muista, että meillä on palaveri kymmeneltä, Tujula nauraa.

Lindströmiin Tujula on tutustunut ystävätoimen kautta vuonna 2013. Ensin Tujula kävi katsomassa Lindströmiä tämän rivitaloasunnossa, nyt palvelukeskuksessa.

– Käyt Aatoksellekin kaupassa, vai mitä?, Hirvonen kysyy. Tujula kertoo näin olevan. Kaihileikkaukseenkin Tujula on Lindströmin vienyt, ja viimeksi keskiviikkona on käyty seurakuntatalolla.

– Tauno on hyvin avulias, hän tulee aina kun pyydetään. Hän käy myös tämmöisiä sairaala- ja lääkärireissuja. Ja aina kun on vaikka joku juhla, niin Tauno kuljettaa täältä muitakin asukkaita, ystävänvälittäjä Outi Sonkki SPR:n Kalannin osastolta kertoo.

Tujula lähti aikoinaan mukaan ystävätoimintaan juuri Sonkin pyynnöstä.

– Olen syntyperäinen kalantilainen ja Tauno on tuttu. Mietin ja mietin, että kuka olisi sellainen, ja siitä se sitten lähti.

Hirvonen ja Lindström odottavat Tujulan viikottaista käyntiä aina innolla. Muita vieraita käy harvemmin.

– Ei minulla käy kun kerran vuodessa. Veljeni kävi aluksi jouluviikolla aina Helsingistä saakka. Sukulaiset ovat kaikki niin kaukana ympäri Suomea, ei ne tänne tule. Tyttö asuu Helsingissä, on ollut ihan pienestä pitäen siellä. Mutta ei tyttökään käy täällä, Hirvonen kertoo.

– Meillä oli iso perhe, minä olin nuorin. Minulla oli kaksi veljeä ja sisar, nyt kaikki kuolleita. Kun vaimo kuoli, niin jäin yksin, Lindström kertoo. Hän on sotaveteraani, ja pysyy kärryillä veteraaniasioista sotaveteraanien tukihenkilönä toimivan Tujulan ansiosta.

– Hän aina on utelias, ja minä kerron sitten mitä toisille veljille kuuluu. Aatos itse juuri yksi päivä jutteli, että täällä on hyvä olla, hän on tyytyväinen, Tujula kertoo.

Kun Tujulalta kysyy, mitä ystävätoiminta hänelle antaa, löytyy vastaus helposti.

– Parasta tässä on se auttaminen.

Lindströmin ja Hirvosen ohella mies ehtii auttamaan vielä muitakin.

– Täällä on yksi sellainen pariskunta kanssa, jonka kauppa-asioilla käyn samalla myös.

– Jaaha, se ei ole sitten kyllä punaisen ristin toimintaa, Sonkki ihmettelee.

– Aina kun hänelle soittaa, niin jos ei jotain ole, niin kyllä hän on valmis.

Ossi Nyström

Ystävätoiminta tarjoaa hyvää mieltä



24 vuotta SPR:n ystävätoimessa mukana ollut Outi Sonkki kertoo, että toimintaan ajautuu määrätyntyyppisiä ihmisiä.

– Sellaiset sydämelliset, sosiaaliset. He haluavat tehdä hyvää.

Kalannista tällaisia ihmisiä löytyy ilahduttavan paljon.

– Meillä on Kalannissa 27 ystävää. Se on toistaiseksi tarpeeksi. Yksi pyyntö on mikä odottaa, että siihen saadaan ystävä. Puolet on tämmöisiä kahdenkeskisiä ystäviä. Toinen puoli on ulkoiluystäviä ja sellaisia, jotka pitävät kerhoa ja ovat tällaisia niin sanottuja keikkaystäviä, eli käyvät esimerkiksi lääkärissä saattajina.

Ystävää ryhdytään etsimään, kun tarve sellaiselle ilmenee.

– Meillä se on yleensä sillä tavalla, että kotihoito, palvelukeskus, seurakunta tai omaiset soittavat minulle, että nyt on semmoinen henkilö, joka on yksinäinen. Se on suurin syy, yksinäisyys. Minä rupean sitä sitten miettimään, että kuka olisi semmoinen.

Toiminta on tarkoitettu kaikenikäisille, mutta käytännössä se ainakin Kalannissa koskee lähinnä vanhuksia.

– Kyllä se näin on. Isommissä kaupungeissa on monenlaisia, mutta meillä vanhuksia.

Kalannissa asiat ovat ylipäätään Sonkin mukaan hyvin, kun verrataan isompiin kaupunkeihin.

– Täällä ihmiset huolehtivat toinen toisistaan, mutta esimerkiksi Turussa odottaa 60 ihmistä ystävää. Mutta meillä on mielestäni ihan hyvä. Tunnetaan niin paljon toisiamme, ja maalla on tämmöinen systeemi, että katsotaan onko siellä mamman tuvassa valo ja huolehditaan asioista.

Ystäväksi ryhtyvä pääsee osallistumaan mitä moninaisempaan toimintaan.

– Ystävät auttavat ystävänpäiväjuhlassa ja vanhusten viikon juhlassa, hoitavat kahvituksen, tarjoilun ja arvonnan. Vanhusten viikon juhlassa aina myydään arpoja. Nälkäpäiväkeräyksessä he ovat mukana ja kerran vuodessa järjestetään myös joulukonsertti, jossa ystävät ovat jollakin tavalla mukana järjestelemässä.

Vastapainoksi on myös virkistystoimintaa.

– Seurakunta kutsuu meidät kesäisin leirikeskukseen. Sitten on kerhoja, esimerkiksi joulukortintekokerho on kiva. Piiritoimisto järjestää keväisin ystävien kevätretken, yleensä tutustutaan toisiin osastoihin. Syksyllä on vapaaehtoisten piknik-risteily.

Ystävätoiminta on vapaaehtoistoimintaa, josta saa palkkioksi hyvän mielen.

– Hyvin antoisaa se on. Ystävät kokevat, että se antaa niin paljon, tulee niin hyvä mieli.

Ystävätoiminnasta kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä Outi Sonkkiin.

– Jos haluaa ystäväksi tai jos haluaa itselleen ystävän, niin minuun voi ottaa yhteyttä numeroon 0440587678. Lisäksi SPR:llä on nykyään sähköinen järjestelmä, Oma punainen risti. Sieltä pääsee kirjautumaan ystäväksi eri osastoihin. Pidän myös ystäväkursseja. Se ei ole pakollinen, mutta antaa valmiuksia toimintaan.

Ossi Nyström

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here