Uudessakaupungissa on melko paljon urheiluseuroja, mutta liian vähän liikuntavuoroja. Erityisesti paljon salivuoroja kaipaavat seurat ovat joutuneet tinkimään vaatimuksistaan.
Korihaiden puheenjohtaja Johanna Kutila sanoo, että UU-Korihait on saanut salivuoroja kohtuullisesti.
– Salivuoroneuvotteluissa seurojen kesken päädyttiin kompromissiin. Juniorijoukkueiden harjoituksia on jouduttu yhdistämään, jotta saadaan kaikille saliaikaa edes kohtuullisesti, Kutila sanoo.
Miesten Korisliiga-joukkueella ei Kutilan mukaan ole tarpeeksi harjoitusaikoja aamupäivisin. Nyt joinakin päivinä on käytössä Pohitullin koululaisten 45-minuuttinen ruoka-aika.
– Tässä jäädään melkoisesti jälkeen muihin pääsarjatason joukkueisiin nähden. Tämä on iso puute, Kutila linjaa.
Muilla aikuisten joukkueilla harjoitusajat painottuvat myöhään iltaan, mikä on erityisesti vuorotyöläisille hankalaa. Samaa kertoo Kalannin Pallon valmentaja ja puheenjohtaja Sami Virtanen .
– Vuoropulan takia jokainen joutuu joustamaan ja tämän takia meilläkin osa vuoroista alkaa jo neljältä, joka on hankala kuljetusten osalta, sekä myös valmentajien töiden osalta. Aikuisjoukkueilla vuoroja loppuu kymmeneltä, joka taas on vuorotyöläisille erittäin huono, kun ilta- ja yövuorot osuvat päällekkäin, Virtanen kertoo.
KaPassa olisi toivottu enemmän vuoroja, mutta joukkueita ja vuoroja yhdistelemällä homma on saatu jotenkin pyörimään.
Uudenkaupungin Salibandyn puheenjohtaja Anu Laihi kertoo, että salivuoroja on riittänyt ”nipin napin”.
– Seuramme kohdalla ”onni” on ollut se, ettei meillä ole vanhempia ikäryhmiä ollut. USB:ltä puuttuvat C-, B- ja A juniorit.
Laihi kuitenkin ennakoi, että seuran kasvaessa kovaa vauhtia vanhemmat ikäryhmät tarvitsevat isompia saleja.
– Valitettava fakta on, että kolmen vuoden sisällä tällä seuramme kehityksellä olemme pulassa. Viimeksi kun USB:llä oli C-ikäinen ryhmä, tämä joukkue joutui sekä harjoittelemaan että pelaamaan Vehmaalla ja Laitilassa. Uudessakaupungissa ei ollut vuoroja harjoitteluun, eikä liiton tälle sarjatasolle vaatimaa kenttää peleihin, Laihi kertoo.
Salivuorojen jaossa on periaatteena, että junioreilla olisi aikaisempia vuoroja ja aikuisilla myöhempiä. Kuitenkin USB:llä on 12-vuotiaita poikia, joiden harjoitukset loppuvat vasta kello 20.30.
– Venyttelyt, suihku, kotimatka ja ruokailu. Tällöin ei se nukkuminen ala ihan tavoitteiden mukaan. Koulussa tämä varmasti näkyy ensimmäisillä tunneilla ja kyseessä on kuitenkin vielä alakoululaiset, Laihi muistuttaa.
Uudenkaupungin Pallokerho sai ne salivuorot, mitä halusikin.
– Meillä on vain 3–5 vuoroa viikossa. Tälle kaudelle ei tullut futsalin sarjajoukkuetta, UPK:n puheenjohtaja Visa Mikkola selittää vähäistä tarvetta.
Kalannin Naisvoimistelijoiden puheenjohtaja Johanna Harikkala-Nurmi kertoo, että seura on saanut melko hyvin salivuoroja ja varsinkin lasten tunnit ovat onnistuneet.
– Meidän hankaluus on ollut se, että koulut eivät anna seurojen käyttää telineitä. Eli meillä pitäisi olla omat telineet, varastot ja kuljetuskalusto, Harikkala-Nurmi kertoo telinevoimistelun vaatimuksista.
Naisvoimistelijoilla on tanssitunteja Pohitullin tanssisalissa, aikuisten tunteja Seikowilla, Saarnistossa, Männäisillä ja Kalannin Urheilutalolla.
Koulujen salit sekä Kalannissa että Uudessakaupungissa ovat muutenkin kovassa käytössä eri urheiluseuroilla.
USB:n Laihi nostaa tärkeänä esille Uudenkaupungin kaupungin maksaman tuen Urheilukeskukselle.
– Ilman ”Urkkaa” meillä ei olisi mitään mahdollisuutta saada joukkueille harjoitusvuoroja riittävästi. Tämä on todella tärkeä sali kaikille seuramme joukkueille, Laihi kiittelee.
Salivuorot ovat kohtuuhinnoissa
Jos salivuoroja jakaessa on jouduttu tekemään kompromisseja, on hinnoittelusta pelkästään hyvää sanottavaa.
– Vuorot eivät ole mitenkään erityisen kalliita Uudessakaupungissa – pikemminkin edullisia, kertoo UPK:n Visa Mikkola .
Samaa mieltä ovat Naisvoimistelijoiden Johanna Harikkala-Nurmi , Uudenkaupungin Kenttäkarhujen Pauliina Aalto ja Kalannin Vankan Kati Saarinen . Myös KaPan Sami Virtanen ja USB:n Anu Laihi pitävät salivuoroja sopivan hintaisina.
– Olemme pystyneet pitämään harrastamisen kohtuuhinnoissa. Tämä on tärkeää, jottei liikunnan harrastamisen mahdollisuus olisi lapsilla ja nuorilla kiinni perheiden taloudellisesta asemasta ja tilanteesta, Laihi sanoo.
Korihaiden Johanna Kutila kertoo, että yksittäiset tuntihinnat ovat kohtuullisia, mutta kokonaishinta kaudessa on reilusti yli 10 000 euroa.
Vankka on ostanut lisävuoroja Laitilasta
Kalannin Vankka ja Uudenkaupungin Kenttäkarhut tarvitsevat yleisurheilukenttien lisäksi salivuoroja erityisesti talvella.
Kenttäkarhujen kilpailutoimikunnan vetäjä ja nuorisovastaava Pauliina Aalto kertoo, että enemmän vuoroja olisi haluttu, mutta suurimmaksi osaksi he ovat saaneet toiveidensa mukaiset vuorot.
– Seuralle on riittänyt hyvin vuoroja. Toki on vaatinut hiukan soveltamista siihen, mitä syksyllä suunniteltiin.
Kenttäkarhuilla on vuoroja Hakametsän ja Viikaisten salissa sekä Urheilukeskuksessa. Lisäksi he käyttävät Vahterusringiä juoksuharjoituksiin.
Vankka puolestaan keskittyy Kalannin koulun saliin, jossa heillä on yleisurheilukoulun lisäksi kerran viikossa harrastesählyä. Lisäksi kerran viikossa on Männäisillä lihaskuntoharjoittelua.
– Näiden lisäksi olemme Uudenkaupungin salivuorojen vähyyden vuoksi jo pari vuotta sitten päätyneet ostamaan vuorot myös Laitilasta Finnlamex-hallista. Tällä hetkellä meillä on siellä juoksusuoran osuus varattuna 2h/viikko, kertoo Vankan sihteeri Kati Saarinen .
Laitilassakin on niin täyttä, että Kenttäkarhut ei saanut sieltä vuoroja.
Uuteen SiHy-keskukseen on kaavailtu parempia harjoitteluolosuhteita myös yleisurheilijoille, esimerkiksi juoksurataa ja heittopaikkoja.
– Näille olisi varmasti käyttöä, olisihan se mukavampi ja edullisempaa harjoitella kotikaupungissa. Nyt SM-tasolla kilpailevat käyvät Laitilan lisäksi omatoimisesti myös Kupittaan hallissa, Saarinen tietää.
Kenttäkarhujen nuoretkin käyvät Kupittaalla harjoittelemassa. Yleisurheilijat osallistuvat myös talven mittaan Varsinais-Suomen piirin lajikouluihin ja leirityksiin, joihin osallistumista seura tukee.
Aalto toivoo salivuorojen osalta myös jatkossa keskustelua lajiryhmien välillä sekä tasapuolisuutta.
– Toivomme SiHyltä lajikohtaisia harjoitusmahdollisuuksia, joita saisimme käyttää runsaasti.
SiHyä odotetaan urheiluseuroissa innolla
Tuleva sivistys- ja hyvinvointikeskus herättää mielenkiintoa urheiluseuroissa.
– Salivuorojen jakamisperusteita kehitetään ja toivomus onkin, ettei seuroja enää ajeta jokakesäiseen tapaan taistelemaan hampaat irvessä ja riitelemään salivuoroista. SiHy tuokin tähän helpotuksen, kun ison kentän salivuorojen määrä kasvaa tarpeen tasolle, KaPan Sami Virtanen uskoo.
– Myös oheisjuttujen järjestäminen tulee mahdolliseksi juoksusuoran sekä muun muassa palaveritilojen käytön myötä. Olemme jo nyt käyttäneet demotilaa joukkueen videopalaverien ja hallituksen kokouksen järjestämiseen, Virtanen jatkaa.
USB:ssä odotetaan SiHyä innoissaan. Seura on päässyt kertomaan mielipiteensä tulevasta urheilutilasta.
– On hienoa, että käyttäjiäkin on kuunneltu tässä asiassa. Toivomme, että uudessa kentässä olisi tilaa riittävästi. Tämä mahdollistaisi samanaikaisen harjoittelun muutamalla joukkueella kerrallaan yli seurarajojen, Anu Laihi iloitsee.
USB toivoo lattiamateriaaliksi taraflexiä tai vastaavaa nykyaikaista lattiapinnoitetta. Korihaiden Johanna Kutila on puolestaan parketin kannalla, sillä kaupungissa on Pohitullin ohella vähän parkettialustoja.
– Saarniston salissa on parketti, mutta sali on aivan liian pieni, Kutila sanoo.
Sekä Kutila että Laihi toivovat SiHy-keskukselta uudenlaisia mahdollisuuksia.
– Olisi hienoa saada monitoimihalli, joka palvelisi käyttäjäkuntaansa vielä vuosikymmenien päästä. Tätä monitoimihallia ei tehdä nyt meille olemassa oleville käyttäjille, vaan pitkällä aikavälillä tuleville harrastajille, Laihi muistuttaa.
Salibandy on kasvava laji Suomessa ja Laihi uskoo hyvien puitteiden tuovan uusia harrastajia, vaikka kaupungin asukasluku olisi laskussa.
– Vaikka kuinka laskemme, ettei meillä syntyvyys ole riittävällä tasolla, mutta uusia harrastajia silti ilmaantuu, kun on hyvä flow päällä ja toimivat tilat. Tämä kertoo siitä, että nuoria on paljon ilman harrastusta. Seurat tekevät hartiavoimin työtä, jotta nuoret liikkuisivat, mutta me tarvitsemme toimiaksemme myös päivitystä liikuntapaikkoihimme.
Laihi nostaa hyväksi esimerkiksi UPK:n keinonurmen, joka toi lisää harrastajia. UPK:n Visa Mikkola muistuttaakin, että kaupungissa on paljon muitakin liikuntapaikkoja.
– Tulevaisuuden ajatuksena olisi täysimittainen keinonurmi kaupunkiin. Se on kohtuullinen toive kun peilaa harrastajamääriä. Toivottavasti SiHy-keskukseen satsattava valtaisa rahamäärä ei näy surkeana niukkuutena muualla kaupungin investoinneissa harrastuspaikkoihin.
Kalannin Naisvoimistelijoiden toive tulevaisuuteen on ainoana telinevoimistelua tarjoavana seurana selkeä.
– Toiveena on, että meidän kaltaiset harrasteseurat, joilla ei ole lainkaan kilpailutoimintaa, vaan pelkästään mukavaa liikunnan riemua, saamme tulevaisuudessakin hyvin saliaikaa, Johanna Harikkala-Nurmi sanoo.
Artikkelissa haastatelluiden seurojen lisäksi Uudessakaupungissa toimii urheiluseuroja, yhdistyksiä ja muita porukoita, jotka käyttävät aktiivisesti liikuntasaleja.
