”Parempaa vastapainoa työlle ei voisi keksiä. Urheilu on hieno harrastus. Se on paras!”
Näin kommentoi liikunnan merkitystä kilpakävelijä Jutta Ellä paikallisessa urheilugaalassa, parhaiden urheilijoiden palkitsemistilaisuudessa, Uudessakaupungissa ( US 1.2. ).
Hänen puheisiinsa yhtyy moni. Liikunta virkistää kroppaa ja mieltä, karkottaa stressiä, parantaa yöunta, ehkäisee sairauksia ja tuo iloa elämään.
Tämä kaikki on tuttua juttua kaikille, mutta silti liikkeelle lähteminen ja kunnon ylläpitäminen eivät ole itsestään selviä asioita. Tärkeintä liikunnan harrastamisessa on riittävä motivaatio olipa laji mikä tahansa.
Lisäksi plussaa ovat hyvät puitteet, omalta tuntuva laji ja kannustava ilmapiiri.
Uudestakaupungista löytyy laaja lajien kirjo, mutta tilojen suhteen ainakin seuroilla on toiveita paremmasta. Uudenkaupungin Sanomien kysely osoittaa, että taistelu salipaikoista turhauttaa ja joskus omalta paikkakunnalta joudutaan lähtemään naapurikuntaan ja jopa Turkuun asti (sivu 8).
Hyvinvoinnin näkökulmasta ikävää on, että esimerkiksi salibandyssä 12-vuotiaiden harjoitukset päättyvät vasta puoli yhdeksältä illalla.
Pitkät matkat harjoituksiin ja myöhäiset harjoitusajat verottavat helposti yöunta.
USB:n Anu Laihi kiteyttää oivallisesti junioreiden parissa toimivien ohjaajien, valmentajien ja vanhempien toiveen: ”Seurat tekevät hartiavoimin työtä, jotta nuoret liikkuisivat, mutta me tarvitsemme myös päivitystä liikuntapaikkoihimme”.
Liikunnassa ei ole kysymys vain seinistä, mutta hyvät tai huonot olosuhteet heijastuvat toki aina harrastajien määrään. Kansanterveyden ja lopulta myös kansantalouden näkökulmasta on hyvä, että kaikenikäiset ottavat liikunnan osaksi arkeaan.
Erityisen tärkeää on tukea liikunnan harrastamista lapsuudessa ja nuoruudessa, sillä silloin rakennetaan pohja terveille elämäntavoille.