Kaupunginosasarja: Sorvakko on metsän keskellä ja meren rannalla

0
Sorvakon alueen tuoreesta ilmakuvasta näkyy, kuinka kaupunginosa tarjoaa sekä merenrantaa että metsäreittejä.

Liisa Hyytiä on yksi niistä Sorvakon asukkaista, jotka muuttivat asuinalueelle töiden perässä. Hyytiä valittiin nimittäin marraskuussa 1974 Sorvakon alueen kerrostalojen isännöitsijäksi.

– Perheemme asui siinä vaiheessa Hakametsässä, mutta Sorvakkoon haettiin uutta isännöitsijää ja edellytettiin, että Huolto-Oy Sorvakon henkilökunta asuu alueella. Muutimme joulukuussa Sorvakkoon tilapäisesti ja asumme Kalevantiellä yhä samassa asunnossa, Hyytiä kertoo.

Sorvakon kerrostaloalue oli vielä siinä vaiheessa melko uutta aluetta. Rakennusvasaran rakennuttama Kalevantie 11:n A-talo valmistui vuonna 1966 ja B-talo vuotta myöhemmin. Pari vuotta myöhemmin valistui kolmas osaketalo ja kaksi vuokrataloa.

– Olin uusi kiinteistöalalla, joten minun kannaltani oli hyvä, ettei kerrostaloissa tarvinnut heti tehdä remonttia. Kerrostalojen peruskorjaukset alkoivat vasta 1990-luvulla, Hyytiä kuvailee.

Sorvakon alueesta muodostui Uudenkaupungin ensimmäinen kerrostalolähiö ja alueelle muutti alkuvaiheessa paljon lapsiperheitä. Kaupunkiin tuli uutta väkeä ensin rikkihappotehtaan ja myöhemmin autotehtaan työpaikkojen perässä.

– Lapsiperheet muuttivat vähitellen omakotitaloihin, joten lähellä keskustaa olevaan kaupunginosaan jäi asumaan vanhempaa väestöä. Nyt Sorvakon kerrostalojen asukkaiden keski-ikä on jälleen laskussa, koska kerrostaloihin on muuttanut paljon yksinasuvia nuoria työikäisiä, mutta lapsiperheitä täällä on yhä vähän, Hyytiä toteaa.

Hyytiä kohtasi isännöintiaikoinaan monenlaisia tarinoita. Hän on esimerkiksii käynyt keskellä yötä rauhoittelemassa paniikkikohtauksista kärsivää asukasta, metsästänyt kerrostalon rappukäytävässä kuultujen laukausten lähdettä ja siivonnut kerrostaloasunnossa pitkään olleen ruumiin jälkiä.

Hyytiä jäi eläkkeelle vuonna 2012, joten hänellä on takanaan 37 vuoden isännöintiura.

– Sorvakko oli ennen ja on yhä hyvin yhteisöllinen asuinalue. Sorvakossa ollaan paljon ulkona. Jos ennen ihmisiä yhdistivät lapset, niin nyt yhdistävänä tekijänä tuntuu olevan koirat, Hyytiä naurahtaa.

Hyytiä ihastui aluksi Sorvakon luonnonläheisyyteen. Se on asia, joka viehättää häntä yhä. Hyytiä korostaa, kuinka puut toimivat alueen keuhkoina ja tuulensuojana. Alueelta on vuosikymmenten aikana kaadettu puita ja Hyytiän mukaan merituuli puskeekin pihoihin eri tavalla kuin aiemmin.

– Vaikka Sorvakko rajautuu alueena mereen, niin merinäköalaa ei mäen päällä olevissa kerrostaloissakaan joka ikkunasta ole. Minunkaan ikkunoistani ei näy merta, mutta merellisyyden voi aistia muuten, Hyytiä lisää.

Luonto ja keskustan läheisyys alueen valtteina

Katrina Wikman on asunut Sorvakon omakotialueella vuodesta 1980 lähtien. Silloin hän rakennutti miehensä kanssa Kaakelitehtaankadulle talon kasvavalle perheelleen.

– Mieheni Seppo on kotoisin Siltakadun rinteessä olevasta funkkistalosta. Appiukkoni puolestaan perusti rantaan Sorvakon puolelle A. Wikmanin rengasfirman, Wikman kuvailee.

A. Wikmanin rengasmyynti ja kumikorjaamo sijaitsi vanhassa hirsisessä myllyrakennuksessa heti sillan oikealla puolella. Rakennus on myöhemmin purettu, mutta paikalla sijaitsee nyt Ravintola Kahveli. Kumikorjaamon tiloja oli myös nykyisen Cafe Aittarannan rakennuksessa.

– Appiukkoni sai 1950-luvulla kaupungilta makasiinien purkukehotuksen. Hän ei kuitenkaan halunnut purkaa rakennuksiaan, joten vitkutteli seuraavaan kevääseen saakka, jolloin kaupungilta tuli makasiinien maalauskehotus. Appiukkoni kysyikin, että mitä hän olisi maalannut, jos olisi suostunut aikaisempaan purkukehotukseen, Wikman naurahtaa.

Sorvakosta on vain kivenheiton matka kaupungin keskustaan. Wikmanille on tärkeää, että esimerkiksi kirjasto ja kaupat ovat kävelymatkan päässä. Lastenlasten kanssa voi viettää aikaa leijonapuistossa ja urheilukentällä. Myös pururadan kuntoilupisteet ovat Wikmanin päivittäisessä käytössä.

– Alue on vielä ihan keskustaa, mutta silti olen nähnyt keittiön ikkunasta esimerkiksi lumikon, mäyrän, näädän, peuroja, hirviä ja kettuja. Koirani Hilma on kova vahtimaan, joten hän ilmoittaa esimerkiksi pihalla näkyvistä oravista, Wikman kertoo.

Wikman ulkoilee paljon ja hän nauttii siitä, että saman koiralenkin varrella näkee metsää, peltoja ja merta.

– Olen Raumalta kotoisin ja minulle on tärkeää, että kuulen kesäisin, kuinka paatit lasketaan veteen ja näen, kuinka ihmiset lähtevät merelle. Sisämaassa asuminen olisi minulle vaikeaa, koska olen veneillyt koko ikäni, Wikman lisää.

Wikman on jäänyt kymmenkunta vuotta sitten eläkkeelle Viikaisten yläkoulun historian lehtorin virasta. Hän on nähnyt Sorvakon elämää neljän vuosikymmenen ajalta ja kuvailee omakotialueen ikärakennetta hyvin positiiviseksii.

– Ilahduttavaa, että täällä asuu sekä vanhuksia että lapsiperheitä. Naapurit ovat hyvän päivän tuttuja ja koirat yhdistävät asukkaita. Tuttujen keskellä asuminen luo kaikille turvaa, Wikman kuvailee.

Vaikka asuinalueelle on muuttanut paljon uutta väkeä ja moni asia on hyvin, niin kehitettävääkin Wikman keksii.

– Ykskoivun uimaranta. Se pitäisi laittaa käyttökuntoon, eikä olisi edes iso homma, Wikman lisää.

 

Vähäväkisten ja merimiesten asuinalueesta nykymuotoonsa

Vuonna 1765 Kaupunginlahden molemmin puolin oli 150 ranta-aittaa sekä kauppiaiden ja laivanvarustajien tavaramakasiineja.

Uudenkaupungin vuoden 1844 asemakaavassa Sorvakossa oli vain yksi kortteli. Se oli merimiesten ja vähäväkisten asuttama haja-asutusalue ruutukaavakeskustan ulkopuolella. Kortteli oli nimeltään Blasieholmen eli sillä oli liki sama nimi kuin Kaupunginlahden pohjukassa olevalla korttelilla.

Kaupunginlahden kaupunginpuoleiset aitat määrättiin purettavaksi vuonna 1825. Aittarannan puolella säilyi 1820–1850-luvuilla tehtyjä makasiinirakennuksia.

Mökkien ja 1800-luvulla toimintansa aloittaneen Maria Savonin sairastuvan lisäksi Sorvakossa oli vielä pitkälle 1900-luvun puolelle vain aitojen reunustamia laitumia ja niittyjä sekä lukuisia veräjiä, joissa oli kaupunkilaisten lehmiä ja hevosia.

Vuonna 1850 rakennettiin lahjoitusvaroin silta Kaupunginlahden yli. Kaareva silta korvattiin suoralinjaisemmalla vuonna 1905. Sorvakon vanhin asuinrakennus on Siltakadun ja Sairaalakadun kulmassa. Se on valmistunut 1904 ja sitä on laajennettu moneen otteeseen. 1920- ja 30-luvulla talossa oli leipomo.

Vuonna 1909 kohosi Siltakadulle kaupunkilaisten sähkötehtaaksi kutsuma rakennus, joka toimii nykyään Bonk-keskuksena. Vielä 1920-luvulla oli entisen Kaivohuoneen paikalla, Sorvakon puolella ja nykyistä Pakkahuonetta vastapäätä, lauta- ja lankkuvarastoja.

Vuosina 1904–1958 Sorvakossa toimi Uudenkaupungin kaakelitehdas. Tehdas tuhoutui tulipalossa. Vuonna 1936 nykyisen Siltakadun ja Kullervontien risteykseen (silloinen Sairaalakatu) kohosi Marian sairaala.

Vuoden 1923 asemakaavan mukaan Sorvakkoon tuli kaksi uutta korttelia.

1940-luvulla valtio pakkolunasti Uudeltakaupungilta siirtoväen ja muiden maansaantiin oikeutettujen asuttamista varten vajaa kymmenen noin hehtaarin tonttia Välskärintien alueelta. Osassa omakotitaloista asuu yhä heidän jälkeläisiään.

Vuonna 1941 asemakaavaa laajennettiin Kaakelitehtaankadulle asti. Sen eteläpuolella oli 1950- ja 60-luvulla rakennettuja omakotitaloja.

Vuonna 1950 Uudenkaupungin kaupunginhallitus olisi halunnut purkaa Sorvakon puolen eli Aittarannan makasiinit, mutta omistaja ei siihen suostunut ja nykyisin niissä on ravintoloita.

Rakennusvasara Oy pyysi vuonna 1964 kaupungilta vuokralle ja osti myöhemmin itselleen 35 000 neliömetrin tontin Sorvakosta kerros- ja rivitaloalueeksi. Alueelle rakennettiin 10 viisikerroksista kerrostaloa, rivitaloryhmä, omakotitalo sekä liike- ja huoltorakennus. Katujen nimet tulivat Kalevalasta. Alue valmistui vuonna 1972.

Sorvakkokodin yhdistys perustettiin 1978. Kulttuuria ja kokouspalveluita tarjoava Crusell-keskus valmistui Sorvakkoon 1989.

Sorvakon silta eli Tervaportti on rakennettu nykymuotoonsa 1998. Nykyinen silta on betonikannen päälle rakennettu, mutta sillan nimi juontaa edellisestä sillasta, jonka pohjaa käsiteltiin tervalla.

Sorvakkoon tehdään myös toista kerrostalo-aluetta ja Kaupunginlahden rannassa olevan Crusell-puiston ensimmäinen kerrostalo valmistui 2019.

Tällä hetkellä Sorvakossa on 779 asukasta. Jos mukaan otetaan myös Ykskoivun alue, niin asukkaita on 910.

Fakta: Mikä alue on Sorvakkoa?

Kaupunginlahden eteläpuolella olevaa kaupunginosaa kutsutaan Sorvakoksi.
Esimerkiksi Salmerin telakka, Välskärintie sekä puolet golfkentästä kuuluvat Sorvakkoon.
Sorvakon raja menee Ykskoivun niemessä ja alueen metsät kuuluvat Sorvakon alueeseen.
Esimerkiksi Merituulikoti ja Mörne eivät ole enää Sorvakkoa.
Lähde: Uudenkaupungin kaupunkisuunnittelu

Fakta: Mistä Sorvakon nimi juontaa?

Sorvakon kaupunginosan nimi esiintyy jo vuonna 1411 muodossa Sorvacka.
Nimessä on paikannimijohdin -kko, jota ei yleisesti ole käytetty Lounais-Suomessa.
Sorva-sanalle Suomen murteiden sanakirja antaa merkityksen ’eräs särkikala’, johon 1940-luvulla myös tutkija Arvo Meri on arvellut nimen viittaavan.
Toinen vaihtoehto Meren mukaan on, että kyseessä olisi vanha sukunimi.
Professori Sakari Hinnerin mukaan Sorvakko-sana saattaa juontaa myös sarvi-sanasta.
Alueena Sorvakko oli aiemmin maan pinnanmuodoiltaan hyvin sarvimainen, ennen kuin maa kohosi ja muodostui lisää metsikköä.
Maan kohoaminen teki entisestä saaresta nykyisen muotoisen niemen.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here