Yksittäisistä kaupunkikohteista voiton vie ylivoimaisesti Kaupunginlahti, makasiinit, Pakkahuone ja Sorvakon silta. Kesällä saman asian voi toki huomata pelkästään istumalla hetken siinä rantabulevardin lepotuolilla. Aika moni turisti pysähtyy viimeistään sillalle tallentamaan näkemäänsä rantamaisemaa.
Olen viime viikkoina uppoutunut työssäni jälleen kerran vanhoihin valokuviin. Nyt etenkin niihin kaikkein vanhimpiin Uudestakaupungista otettuihin. Vanhimmat ajoitetut ja tunnistetut kuvat kaupungistamme ovat jo noin 150 vuoden takaa.
Kuvia kävivät tuolloin ottamassa pääasiassa ns. kiertävät valokuvaajat, jotka olivat hankkineet oppinsa ulkomailla ja pitivät eri paikkakunnilla aina hetken valokuvasstudiotaan. Moni tosin keskittyi vain ateljeessa otettuihin henkilökuviin, niihin sen ajan käyntikorttikuviin tai visiittikorttikuviin.
Mutta oli myös heitä, jotka tallensivat melko hankalasta tekniikasta huolimatta myös maisemia. Yllättäen 1870- tai 1880-luvun valokuvaaja halusi Uudestakaupungista tallettaa melko samoja kohteita kuin nykyisetkin kuvaajat: Kaupunginlahti ja sen rannalla sijainnut ns. Kalaranta, kaupungin satama purjelaivoineen, tori ja kirkot. Siinä ne suosituimmat silloinkin.
Tuon ajan valokuvaajat vedostivat kaupunkikuvat, pohjustivat ne kauniille pahville ja myivät näitä kuvia kaupunkilaisille. Kuvia kehystettiin, niitä pidettiin seinillä ja niiden merkitys oli kuin taideteosten.
Kuvien merkitys oli suuri, sillä vain muutamilla uusikaupunkilaisella oli oma kamera ennen 1900-luvun alkua. Myöhemmin kaupunkikuvista ryhdyttiin tekemään postikortteja, jolloin niiden hinta laski ja niiden ostamisesta tuli kaikille mahdollista.
Näiden 120–150 vuotta vanhojen kuvien tutkiminen on todellista salapoliisityötä ja löytämisen iloa. Milloin on mihinkin kadunkulmaan laitettu valopylväs, mikä tuo rakennelma Vallimäellä onkaan, mikähän tapahtuma torilla on ollut ja miten ihmeessä niitä purjelaivoja onkaan mahtunut niin paljon sataman edustalle? Nämä kuvat ovat säilyneet ja niitä voidaan nykytekniikan avulla käyttää erilaisissa julkaisuissa tai vaikka kokonaisen seinän kokoisina tulosteina.
Mutta miten mahtaa olla niiden Sorvakon sillalta nyt otettujen kuvien, löytyvätköhän ne jostakin, jotta vaikka Uudenkaupungin museo voisi esitellä niitä vuonna 2170? Siinä meille kaikille haastetta. Joka tapauksessa niitä noin 150 vuotta vanhoja kuvia voi tänään illalla nähdä Viikaisten koulun auditoriossa Vakka-opiston luennon yhteydessä.
Mari Jalava
museonjohtaja