Tänään vietettävän karkauspäivän perinteet kertovat paljon maailman muuttumisesta. Vanhan tavan mukaan naiset voivat karkauspäivänä kosia miehiä, ja jos kauppoja ei synny, sulhasehdokkaan pitää hankkia kosijalle hamekangas.
2020-luvulla pariskunnan päätös laittaa hynttyyt yhteen on arkipäiväistynyt ja tasa-arvoistunut. Nainen voi kosia vuoden jokaisena päivänä yhtä hyvin kuin mies. Kosiminen ei välttämättä kuulu enää kihla- ja avioliittokuvioihin, vaikka siitä jääkin romanttinen muisto.
Maailma on muuttunut monella tavalla muutoinkin. Yksin asuvien sinkkutalouksien määrä kaupungissa on kasvanut niin, että voidaan puhua jo eräänlaisesta buumista.
Uusikaupunkilaisista 45 prosenttia asui yksin vuonna 2018 (sivu 8).
Osalle yksin asuminen on oma, toisille pakon sanelema valinta. Paikallinen piirre on, että sataa naista kohden kaupungissa on 148 miestä.
1960–70-luvuilla autotehtaalle töihin tulleet muuttivat automaattisesti työn perässä, nyt moni haluaa kulkea töihin isommasta kaupungista.
Uuteen asuinpaikkaan sopeutuminen vaatii aikaa. Erityisesti pitkä ja pimeä talvi on haastavaa yksinäisille. Kaduilla on hiljaista, kun ihmiset vetäytyvät neljän seinän sisälle kotoilemaan ja harrastamaan.
Viime vuonna tehdyn kuntalaiskyselyn mukaan erityisesti 20–30-vuotiaat kokevat elämässään merkityksettömyyttä ja yksinäisyyttä. Se on tieto, minkä äärelle pitää pysähtyä.
Pikkukaupungin luonto ja rauha on hyvä houkutin lapsiperheille, mutta nuoret aikuiset kaipaavat kohtaamispaikkoja, muitakin kuin baareja ja deittisovelluksia.
Hyvinvointijohtaja Asta Engström heittää ilmoille ajatuksen siitä, miten voisimme edistää tutustumista vaikka naapureiden kanssa. On hyvä asia kertoa tulijoille kaikesta kivasta, mitä täällä on tarjolla, mutta entäpä jos samalla pyytäisimme heitä mukaan harrastuksiin, teatteriin, kaupunkikävelylle, kahvilaan tai vaikkapa korismatsiin. Tänään karkauspäivänä on hyvä aloittaa.