Vuoden 2019 saldo: 28

0

Jotkut kerää mustikoita ja sieniä, toiset autoja ja kolmannet teatteriesityksiä. Niin yksinkertaista se on.

Kuulun sekä ensimmäiseen ryhmään, mutta varsinkin kolmanteen ja vuonna 2019 katsoin siis 28 eri näytelmää. Eli kymmeniä tunteja on istuttu teatterikatsomoissa. Satoja kilometrejä ajettu elämysten perässä, yövytty paikkakunnilla, jätetty rahaa ravintoloihin ja väliaikakahveihin. Retkiä ja matkoja on tehty eri kokoonpanoilla ja on tavattu teatterin yhteydessä myös kymmeniä ihmisiä, joita ei välttämättä muuten tapaisi. Vien myös itse erikokoisia ryhmiä teattereihin ja näin olen ymmärtänyt, että ilman ryhmää osan ei tulisi koskaan lähdettyä pidemmälle.

Kulttuurilla on kiistattomasti terveyteen hyvällä tavalla tekevä vaikutus ja väitänkin, että paljon olen minäkin saanut näistä nähdyistä esityksistä. Ajattelemisen aihetta, puhetta, onpa joku näytelmä liikuttanut myös kyyneliin ja yhteisön voimaannuttava vaikutus linja-autossa takaisin tullessa on mahtavaa. Silloin puidaan näytelmä auki. Miten oli valot, puvustus, ohjaus tehty, miten kokonaisuus toimi, mitä oltaisiin tehty ehdottomasti eri tavalla, mihin ei oltaisi koskettu. Mikä rakastutti, mikä vihastutti. Näitä edellä mainittuja asioita tietenkin tarkastelen vähän eri tavalla ammattini puolesta. Olen myös sitä mieltä että vaikka kaikki eivät ole kolahtaneet, kaikki on kuitenkin kannattanut katsoa.

Kavereiden kesken meillä on leikkimielinen kilpailu, kuka katsoo eniten näytelmiä vuodessa. 28 näytelmää kuulostaa hurjalta, mutta aika moni viime vuoden näytelmiä laskiessaan huomasi käyneensä useammassa kuin oli luullutkaan tai ajatellut käyvänsä. Pelissä ei myöskään jaeta palkintoja, vaan katsotut esitykset ovat palkintoja itsenään.

Viimeksi kirjoitin keväällä kesäteatterimiehestä, joka käy vaan kesäteattereissa. Jos tämä henkilö kävisi myös talvella teatterissa, niin veikkaanpa että hänenkin saldonsa olisi vähintään 20 pistettä.

Missä on sitten se teatterin taika? Koen samanlaista viehätystä sekä istuessani teatterin katsomossa kuin elokuvateatterin katsomossa: kohta näkee jotain uutta ja erilaista, ja tavallaan vain minulle henkilökohtaisesti. Teatterissa se on vielä ainutkertaista, samaa kohtausta ei ole tehty koskaan samalla tavalla eikä tulla tekemään. Se on joka kerta erilainen ja uniikki. Ihmiset näyttelee ihmisille. Teatterin lavalla saattaa tapahtua myös jotain sellaista mitä ei ole suunniteltu tai ohjattu. Eli ainutlaatuista.

Viime vuoden Top kolme näytelmät mielestäni olivat (ei järjestyksessä, ja jätän Ugin Teatterin omat näytelmät pois eturistiriidan takia): Lentävän Lokin Aina joku eksyy, Tampereen Työväen Teatterin Billy Elliot ja Kaarinan nuorisoteatterin The Addams family. Kaikki hyvin erilaisia.

Tämä vuosi on alkanut loistavasti, takana on jo kymmenen katsottua näytelmää ja varauksia edessä aika moneen. Kesäteatteritkin vielä varaamatta. Saattaapa tulla ennätys.

Katja Laine

Teatterisihteeri

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here