Moni nuori pohtii parhaillaan omaa tulevaisuuttaan. Siintääkö edessä jatko-opiskelu, yrittäjän ura vai työelämä palkollisena? Nämä voivat olla suuria kysymyksiä nuorelle, joka kipuilee oman kasvunsa ja epäselvän tulevaisuutensa kanssa.
Minulla ei ollut lapsena, eikä vielä teini-iässäkään, selkeää suunnitelmaa siitä, miksi rupeaisin aikuisena. Halusin välillä lentokapteeniksi, toisella kertaa eläinlääkäriksi tai poliisiksi.
En ollut kovinkaan erityinen opiskelija. Matematiikka ja ruotsi tuottivat ongelmia, mutta historia, maantieto, englanti ja äidinkieli kiinnostivat. Olin kaikessa keskinkertaisuudessani hyvin tavallinen.
Lukion opinto-ohjaajalta en saanut juurikaan ohjausta, mutta ammatinvalintatestit nostivat kerta toisensa jälkeen kulttuurisihteeriä tai mainossuunnittelijaa listojen kärkisijoille.
Lukion kolmannella luokalla kysyin hieman varovaisesti äidinkielen opettajalta, että olisiko minusta toimittajaksi. Ei olisi, ainakaan ainekirjoitusteni perusteella. Sori siitä.
Kirjoitin ylioppilaaksi 2003 ja luin parivuotisen matkailualan tutkinnon. Sain nopeasti valmistumiseni jälkeen vakituisen työpaikan. En tosin tehnyt työkseni sitä, mitä olisin halunnut.
Loppusyksystä 2005 huomasin lehdessä ilmoituksen, jossa kuvailtiin nelivuotisen ammattikorkeakoulun toimittajakoulutuksen sisältöä. Pieni kiinnostus oli herännyt. Olisiko minusta sittenkin toimittajaksi?
Ennakkotehtävät olivat työläitä ja ne veivät minut täysin pois mukavuusalueeltani. Sain kutsun kaksipäiväisiin pääsykokeisiin. Sadoista hakijoista meitä valittiin lopulta 30. Kävin vuosien aikana useamman kerran pois mukavuusalueeltani ja valmistuin medianomiksi joulukuussa 2009.
Sen jälkeen olen tehnyt eri työnantajille verkkoa, radiota, televisiota, kouluttamista, tiedottamista, somea, lehtiä ja valokuvaamista. Tyypillisen toimittajan tapaan olen ongelmanratkoja luonteeltani. Olen sopivan vähän kiinnostunut kaikesta, mutta en kuitenkaan niin kiinnostunut mistään, että jaksaisin loputtomasti perehtyä yhteen aiheeseen.
Nuoren ei kannata tehdä päätöksiä tulevaisuudestaan sen perusteella, mitä joku on joskus sivulauseessaan sanonut. Kannattaa tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Kannattaa miettiä, mikä työ on mahdollista nyt ja tulevaisuudessa. Siis silloin koronan jälkeisessä ajassa.
Kukaan ei varmuudella tiedä, miten maailma makaa seuraavan 20 vuoden päästä, koska jo seuraava kuukausi arveluttaa. Onko omaa ammattia olemassa enää nykymuodossaan? Työelämä ja ihmiset muuttuvat. Mikään ei ole lopullista.
Moni nuori pohtii arvoja ja sitä, millaisten asioiden kanssa haluaisi työskennellä. Millaiseen työhön omaa aikaansa käyttäisi ja minkälainen työkulttuuri on mielekästä. Työllä on nykyään muutakin merkitystä kuin leivän pöytään hankkiminen. Työn täytyy haastaa ja palkita.
Muistathan nuori, ettei työelämään ole kiirettä. Sinulla on aikaa kokeilla ja epäonnistua. Ehkä haaveammattiasi ei ole vielä keksitty ja sen keksijä olet juuri sinä. Töitä ehtii tehdä ja eläkeikään on matkaa, joten mieti rauhassa.
Katja Kaartinen
toimittaja