Valmet Automotivella materiaalisuunnittelijana työskentelevä perheen äiti Johanna tekee etätöitä viikoittain, joten tietynlainen rutiini kotona työskentelyyn on jo olemassa.
– Itselläni päivät ovat aika samanlaisia kuin etäpäivät normaalistikin, sillä erotuksella, että pyjamassa saattaa vierähtää nyt vähän pidempään, hän kertoo.
Samoissa tehtävissä tehtaalla työskentelee myös 21-vuotias Elmeri . Kollegoina työskentelevien äidin ja pojan aikataulut käyvät hyvin yksiin ja etäpalavereihin on mahdollista osallistua yhdessä.
Omia etätehtäviään kotioloissa suorittavat myös perheen nuoremmat lapset, 17-vuotias lukiolainen Emmi ja 13-vuotias Akseli . Vaikka kotona tilaa työskentelylle riittää, ovat kaikki neljä kokoontuneet päivittäin töihinsä saman pöydän ääreen.
– Tietysti jos Emmille osuu vaikka etäpalaveri kouluun samaan aikaan minun ja Elmerin palaverin kanssa, niin sitten hän menee omaan huoneeseensa. Mutta muuten ollaan kaikki oltu tässä ruokapöydän ympärillä. Se voi tietysti olla jotain uutuuden viehätystäkin vielä, Johanna sanoo.
Uusi tilanne on vaatinut sopeutumista kaikilta perheenjäseniltä. Vielä kaikki on kuitenkin sujunut Johannan mukaan ongelmitta.
– Varmasti ajan myötä voi haasteitakin tulla, mutta nyt on lähinnä netti ollut aika kovilla, kun kaikki neljä käytetään sitä samaan aikaan.
Vallitseva maailmantilanne puhuttaa perheessä päivittäin. Nuoret kaipaavat kavereitaan ja harrastuksiaan, ja joissain aineissa Emmi istuisi mieluummin koululuokassa kuin etäyhteyden päässä kotona.
– Onhan tämä todella hämmentävä ja pelottava tilanne ihan kaikille. Siihen nähden koululaiset ovat ottaneet tämän todella hyvin, voi olla tietysti että kokonaistilannetta ei oikein vielä tajutakaan, Johanna tuumii.
Vaikka tilanne on kaikille uusi ja haastavakin, onnistuvat Blombergit näkemään olosuhteissa myös kultareunuksen.
– Kyllä tästä positiivinenkin puoli löytyy. Ollaan oltu yhdessä enemmän kuin normaaliarkena, juteltu enemmän ja lapsetkin saavat koulutehtäviinsä apua helpommin. Jos ei muuta, niin kyllä tämä tilanne lähentää, arvioi Johanna Blomberg.
Päivi Sappinen