Kalannin Pallo -65:n kausi salibandyn 2. divisioonan Länsirannikon lohkossa kulki voitosta voittoon. Maaliskuu on KaPalle se kuukausi, joka kuitenkin määrittää koko kauden.
– Se oli meille vähimmäistavoite ja mitä odotettiin kauden alussa, kapteeni Riikka Laato kuvailee lohkovoittoa.
Jo alkukaudesta oli selvää, että kaikki joukkueet ovat voitettavissa.
– TPS oli ainut, joka oli selvä haastaja ja uusi joukkue. Muut sarjassa olivat tuttuja, Laato kertoo.
TPS toi sarjaan TPS 3 -nimisen joukkueen, jossa pelasivat muun muassa maajoukkueesta tutut Alangon siskokset. Molemmissa kohtaamisissa KaPa oli parempi ja jätti TPS:n sarjassa toiseksi.
Länsirannikon finaaleissa vastaan tulee kuitenkin raumalainen SalBa, joka sijoittui neljänneksi.
– TPS ei saa nousta, eikä RuPulla ole halua. Siitä mentiin sitten eteenpäin ja seuraavana oli SalBa, Laato selventää.
SalBa on tuttu joukkue jo viime vuodelta samasta vaiheesta.
– He ovat tosi sisukkaita ja voitonhaluisia. Viime vuonna he voittivat ekan pelin, eivätkä päästäneet meitä helpolla kahdessa seuraavassakaan.
Lisämausteen ottelusarjalle tuo se, että raumalaisten riveissä on useampia uusikaupunkilaisia pelaajia, joista osa on entisiä KaPa-pelaajia.
Ensimmäinen peli alkaa Rauman Kauppaoppilaitoksella sunnuntaina jo kello 10. Erikoiset ajankohdat ovat tällä sarjatasolla tuttuja niin peleissä kuin harjoituksissakin.
– Aikaisimmat treenit loppuvat varttia vaille yhdeksän illalla. Myöhemmät puoli kymmeneltä. Se ei ole ihanteellinen aika. Itsekin menen töihin seitsemäksi, joten puoli kymmeneltä ei ole enää ihan vireessä.
Toinen ja mahdollinen kolmas ottelu pelataan Pohitullissa 14.–15.3. Kolmatta peliä ei tarvita, mikäli voitot ovat jommalle kummalle 2–0.
SalBa-sarjan jälkeen edessä on 2. divisioonan lopputurnaus, jossa on mukana kahdeksan joukkuetta eli 2. divisioonien lohkovoittajat.
– Tulee vain kovia joukkueita vastaan. Nyt pyritään loppuun asti.
Viime kaudella KaPa oli voiton päässä noususta uuteen Liiga B:hen. Hämeenlinnalainen Steelers oli parempi ratkaisevassa ottelussa maalein 7–5 ja vei paikan.
Steelers nousi siis Liiga B:hen ja KaPa jatkoi 2. divisioonassa. Omituiseksi sarjasysteemin tekee se, että 1. divisioonaa ei pelattu tällä kaudella lainkaan. Ensi vuodeksi sellainen jälleen perustetaan ja sinne KaPa on jo varmistanut paikkansa. Lopputurnauksesta voi nousta Liiga B:hen saakka.
KaPa pelasi useamman kauden vanhassa 1. divisioonassa ennen sarjauudistuksia. Ero sen ja nykyisen 2. divisioonan välillä on suuri.
– Ihan älytön ero. Nyt on ollut ihan ylivoimaisia 12–0-pelejä, se kertoo paljon, Laato sanoo.
Nousu ylemmälle sarjatasolle tarkoittaa pidempiä pelireissuja ja vaatii suurempaa sitoutuneisuutta. Yksi asia joukkueessa on kuitenkin varma.
– Ei kukaan halua hävitä, kapteeni tietää.
KaPan joukkue on lähes sama kuin viime vuonna. Muutama pelaaja on tullut lisää ja yksi jopa kesken kauden, kun Nenna Pantsar siirtyi samassa lohkossa pelanneesta Karhuista.
– Meillä on samasta ikäluokasta ehkä kaksi jokaisesta. Ne ketkä ovat jääneet. Vanhin on 1993-, nuorin 2003-syntynyt eli Pantsar. Harjoituksissa on mukana pyörinyt ihan nuoria junioreita, jopa 12-vuotiaita. Heille on saatu kokemusta naisten joukkueesta, ovat olleet treeneissä mukana ja joillakin pelireissuillakin.
Kapteenina yksittäisten pelaajien nostaminen ei ole mielekästä, mutta Riikka Laato mainitsee kaksi pelaajaa, joista katsojat voivat tarkkailla tulevissa peleissä.
– Hyytiän Liinan veto. Se lähtee ja uppoaa hyvin. Se on maalivahdille tekemätön paikka, kun veto lähtee.
– Kutilan Essillä on tosi kova juoksuvoima. Se on hänen ehdoton vahvuutensa, kun hän pääsee vauhtiin.
Lisäksi Laato nostaa esille koko puolustusosaston sekä hyvän joukkuehengen.
– Treeneissä on hyvä meininki, vaikka vapaalla monella on omat juttunsa. Joskus kokoonnutaan yhteen pelien ulkopuolellakin. Porukka on hyvin hitsautunut yhteen.
Joukkue hävisi kauden aikana vain yhden ottelun. Senkin voi antaa anteeksi. Joukkue kun joutui lähtemään kahdeksalla pelaajalla otteluun FBC Loisto Originalia vastaan sairastumisten ja muiden poissaolojen vuoksi.
Salibandy vei mennessään
Risto-Matti Kärki
Vaikka KaPa pelaa kotiottelunsa Pohitullissa, on joukkue ennen kaikkea kalantilainen. Samoin sen kapteeni Riikka Laato , joka aloitti sählykerhossa 8-vuotiaana.
Myöhemmin samalta luokalta löytyi paljon liikunnallista porukkaa, jonka ympärille vuonna 1997 syntyneiden joukkue kasvoi.
– Melkein kaikki luokan tytöt pelasivat Kalannin yläasteella.
Paras saavutus oli C-tyttöjen SM-pronssipeliin eteneminen. Mitali jäi silloin haaveeksi, mutta vastaavaan saavutukseen ei KaPasta ole pystytty.
– Laji vei mennessään, kun oli melkein koko luokka ja kaverit mukana. Eikä Kalannissa paljon muuta tekemistä ollut, Laato naurahtaa.
– Ringette oli mukana alkuvaiheessa, mutta kun joukkue loppui, ei tarvinnut edes tehdä lajivalintaa. Se meni luonnollisesti, lisäksi jalkapalloa ja yleisurheilua harrastanut Laato sanoo.
Nyt hän töissä Vahteruksella.
– Ei tarvinnut lähteä Kalannista kauemmas, Laato naurahtaa.