Myös ne tervehtivät innokkaasti toisiaan. Jos malttaa jäädä vesisateesta huolimatta tarkkailemaan, voi nähdä kuinka linnut sukivat hellästi toisiaan, nyökyttelevät soidinmenojaan ja kurjet tanssivat riemukasta kevättanssia. Joukossa on vanhoja pareja, jotka uudistavat näin parisuhdettaan, ja myös vastarakastuneita nuoria.
Tässä asiassa suuret linnut eroavat useimmista pikkulinnuista, kuten peipoista ja tiaisista. Pikkulinnut usein ottavat joka vuosi uuden puolison. Niiden parisuhdemarkkinoilla syrjähypyt ja erot ovat tavallisia. Ne elävät vain muutaman vuoden, eikä niillä ole aikaa odotella tosirakkautta.
Sen sijaan hanhet, joutsenet ja kurjet muodostavat elinikäisen parisiteen. Pesimäänkään ne eivät ryhdy heti toisena keväänään, vaan viettävät useita vuosia treffaillen, tutustuen ja seurustellen. Näiden nuoruusvuosien päätteeksi sopiva kumppani on löytynyt ja sen kanssa on solmittu jo luja suhde, jonka on tarkoitus kestää pesimisen rasitukset.
Eiväthän linnutkaan tietenkään ole pyhimyksiä. Avioeroja ja satunnaisia syrjähyppyjä tapahtuu myös uskollisuudestaan tunnetuilla joutsenilla, mutta ne ovat hyvin harvinaisia verrattuna pikkulintuihin tai ihmisiinkään.
Parisiteitä muodostavia eläimiä on monenlaisia. Joutsenet, kurjet ja hanhet ovat tunnettuja, mutta yhtä uskollisia liittoja esiintyy myös esimerkiksi varislinnuilla, papukaijoilla, eräillä jyrsijöillä ja jopa trooppisilla kaloilla.
Niiden aivoja tutkimalla on selvinnyt, että kaikkien rakastumisen ja parisiteen takana ovat samat aivoalueet ja aivojen välittäjäaineet kuin ihmisilläkin.
Parhaan tieteellisen ymmärryksen perusteella näyttää siis siltä, että linnun, myyrän tai kalan rakkaus on yhtä aitoa eikä yhtään heikompaa kuin ihmisen. Se ei ehkä joutsenia ajatellessa tunnu yllättävältä, mutta yleisempänä ajatuksena se on hätkähdyttävä. Kaikkein inhimillisimpienkin ihmisen tunteiden juuret ovat syvällä eläinkunnassa.
Maija Karala