Luonto on loputon oppimisympäristö–Perhepäivähoitaja Satu Miettinen retkeilee lasten kanssa monta kertaa viikossa

0
Satu Miettinen, Krista ja Ella ottavat metsäretkille välillä mukaan myös keppihevoset Saaran, Nuutin ja Pilkun. Uudenkaupungin varhaiskasvatuksessa on menossa hanke Iloa ulkosalla, missä innostetaan lapsia liikkumaan aiempaa monipuolisemmin keppihevosten avulla.

– Katso Satu! Orava on ollut syömässä, huomaa 5-vuotias Ella.

Kuusen alla olevaa käpykasaa intoutuu tutkimaan myös Krista , 3 v.

– Joo, paljon syönyt käpyjä, päättelee Krista.

Perhepäivähoitaja Satu Miettinen pysähtyy tyttöjen kanssa hetkeksi tutkimaan lähes kokonaan syötyjä käpyjä ja yhdessä tullaan siihen lopputulokseen, että asialla on tosiaan ollut orava ja hyvin nälkäinen sellainen.

Metsäretket kuuluvat Miettisen luona hoidossa olevien lasten arkeen. Vaikka omakotitalon pihalla on suuri aidattu leikkialue ja paljon tekemistä, niin silti lapset lähtevät mieluummin retkeilemään.

Metsässä kaatunut puu saa toimia ensin ratsuna, sitten kioskin myyntitiskinä ja jäkälän peittämä kallionkolo on välillä sohva, jonka päällä katsotaan luonto-telkkaria ja välillä auto, jonka kanssa huristellaan kohti seikkailua.

– Pidän itsekin valtavasti luonnossa liikkumisesta ja lapsille luonto tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia ja virikkeitä. Se on aivan valtava oppimisympäristö, painottaa Satu Miettinen.

– Näillä metsäretkillä tutkimme kasveja, tarkkailemme lintuja, tutkimme eläinten jälkiä, havainnoimme sään ja vuodenaikojen vaihtelua. Kaikki tapahtuu kuitenkin lasten ehdoilla ja usein leikin varjolla, hymyilee Miettinen.

Metsästä kerätään myös mukaan sopivia aarteita askarteluja varten.

– Lasten metsässä tekemiä havaintoja ja keksimiä tarinoita usein jatkojalostetaan sitten askartelujen kautta. Esimerkiksi nuo oravan syömät kävyt antavat intoa tutkia enemmänkin oravaa. Miltä se orava näyttää ja mitä muuta se syö. Kotona lapsilla on oma luontoseinä, mihin yhdessä kasaamme näitä luontohavaintoja, kuvailee Miettinen.

Kunnallisia perhepäivähoitajia sitoo sama varhaiskasvatussuunnitelma, mitä toteutetaan päiväkodeissa ja ryhmäperhepäiväkodeissa. Mutta kun mielikuvitusta riittää, voi lapsia opettaa laskemaan vaikka kuralätäköiden avulla ja laulaminen tulee tutuksi metsäretkien marssilaulujen tahdissa.

– Maaseudulla kun ollaan, niin meillä ei ole leikkipuistoa tai urheilukenttää vieressä. Mutta metsä antaa samat mahdollisuudet lapsille hyppiä ja pomppia. Olen huomannut, että metsässä liikkuminen kehittää nopeasti lasten motorisia taitoja, toteaa Satu Miettinen.

– Vanhemmilta olen saanut vain positiivista palautetta siitä, että liikumme paljon luonnossa. Se kuulema näkyy lasten käytöksessä koko päivän. Ja mikä myös on mielenkiintoista on se, että vaikka pihalla lapset vähän nahistelisivatkin yhteisistä leluista, niin metsässä sitä ei koskaan tapahdu.

Satu Miettisen, kuten monen muunkin kiinnostus perhepäivähoitajan työhön syttyi omien lasten kautta.

– Olin teollisuustöissä kun sain tyttären ja melko pian perheemme kasvoi myös pojalla. Olen itse saanut viettää lapsuuden kotona maalla ja halusin myös omille lapsilleni samanlaisen kokemuksen. Kaverini kannusti minua kouluttautumaan perhepäivähoitajaksi. Tuolloin ei kunnallisella puolella ollut tarvetta perhepäivähoitajille, joten ryhdyin aluksi itsenäiseksi yrittäjäksi, kertoo Miettinen.

– Yrittäjänä pyöritin ystäväni kanssa myöhemmin myös yksityistä ryhmäperhepäiväkotia, mutta nyt olen viime vuodet toiminut kunnallisena perhepäivähoitajana. Rakastan työtäni, saan lasten kanssa käyttää mielikuvitustani ja yhdistää työpäiviini myös minulle tärkeän luonnon, hymyilee Miettinen.

Vaikka perhepäivähoitaja työskentelee omassa kodissaan, ei Miettinen koe työtään yksinäiseksi.

– Työantaja järjestää säännöllisesti kuukausitapaamisia ja koulutuksia ja aina voin ottaa yhteyttä esimieheen, jos on jotain mistä haluan keskustella. Lisäksi meillä on perhepäivähoitajien oma Whats app -ryhmä, missä voimme jakaa toisillemme esimerkiksi askarteluvinkkejä. Muihin Kalannin alueella toimiviin perhepäivähoitajiin tulee pidettyä yhteyttä myös muuten, kertoo Satu Miettinen.