Jotta seurakunnan toiminta ei lamautuisi täysin ja vaadittavat säästöt, noin 400 000 euroa, olisi mahdollista repiä kasaan, on henkilöstön ohella tarkasteltava kriittisesti ja ennakkoluulottomasti myös seurakunnan kiinteistöjä. Ensin mielestäni myyntilistalle on laitettava molemmat leirikeskukset, sillä ne ovat suurimman osan aikaa vuodesta käyttämättömiä, eikä sellaiseen ylellisyyteen ole enää varaa. Kun jatkossa tarvitaan leiritiloja, vuokrataan ne vaikka naapurikaupungin seurakunnalta.
Tyhjillään ovat suurimman osan ajasta myös kirkot. Esimerkiksi tällä viikolla löytyy seurakunnan tapahtumakalenterista kaikkiaan 18 tapahtumaa ja niistä vain kolme järjestetään jossain seurakunnan kuudesta kirkosta. Olisiko tässä uuden ajattelun paikka?
Olisiko kirkossa mahdollista järjestää muutakin kuin jumalanpalvelus kerran viikossa ja kirkkokonsertti muutaman kerran vuodessa? Kirkkorakennusten käytön lisääminen antaisi mahdollisuuksia vähentää muiden tilojen käyttöä. Vapautuvat tilat olisi mahdollista vuokrata joko kokonaan tai osittain, tai jopa myydä pois. Vähemmän kiinteistöomaisuutta merkitsee pienempiä kuluja.
Pari vuotta sitten törmäsin Berliinissä tilanteeseen, missä jumalanpalveluksen jälkeen osa kirkkosalista muutettiin ruokalaksi. Kirkon peräosassa tarjottiin alueen köyhille asukkaille soppaa ja sämpylää, samalla kun me turistit tungeksimme kirkon etuosassa tutustumassa upeisiin kirkkomaalauksiin. Tunnelma kirkossa oli rauhallinen ja jotenkin pyhä. Kun konkreettisesti näki sen miten oikeasti nälkäiset ihmiset tulivat ruokittua ja vielä kirkon suojissa, niin usko, ainakin ihmisten hyvyyteen, vahvistui.
Yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuuden tavoitteena kirkkotilojen monimuotoisen käytön lisääminen. Esimerkiksi Liedossa, missä suunnitellaan Pyhän Pietarin kirkon peruskorjausta, on asiaa testattu ihan käytännössä. Kirkkotilassa on jumalanpalvelusten lisäksi järjestetty myös seminaareja, hallinnon kokouksia, kirjallisuusiltoja, pidetty neulekirkkoa ja juotu kirkkokahveja. Palautetta on tullut niin puolesta kuin vastaan, mutta seurakunnassa on keskustelujen kautta saavutettu yhteinen ymmärrys kirkkotilan monimuotoisen käytön edistämiseksi.
Liedossa lopulliset suunnitelmat ovat vielä kesken, mutta ajatuksena on, että remontin yhteydessä kirkkosalin peräosan istuinjärjestystä muutetaan. Näin saadaan luotua luonteva alue vaikkapa raamattupiirin tapaamisille tai rippikoululaisten kokoontumisille.
Uudessakaupungissakin on nyt aika pohtia avoimesti seurakunnan omistamien kiinteistöjen käyttöä. Saako meidän kirkossa juoda kahvia tai kutoa sukkia?
Maija Ala-Jääski
toimittaja