Viruksetkin ovat osa luontoa

0
Suomessakin jylläävän uuden koronaviruksen alkuperäinen lähde on todennäköisesti aasialainen lepakko. Kuvassa intianlenkkoja Sri Lankassa.

Maailma on sulkeutumassa. Valtio toisensa jälkeen sulkee rajat, koulut ja yleisötilaisuudet. Mahtavan sivilisaation sai polvilleen koronavirus, mikroskooppinen molekyylipallero. Miten se oikein on mahdollista?

Virukset ovat hämmästyttäviä kapineita. Ne ovat osa elollista luontoa: ne rakentuvat samoista osasista kuin eläimet, ja ne muuttuvat evoluution myötä. Kukin yksittäinen virus on kuitenkin eloton kappale.

Koronavirus on oikeastaan vain RNA-molekyyli kalvon sisällä. Pinnasta sojottaa proteiineja, joiden tehtävä on tarttua eläinten soluihin. RNA on kuin tietokoneen haittaohjelma: soluun päästyään se kaappaa vallan ja ryhtyy tehtailemaan viruksen kopioita. Kun solu on pullollaan viruksia, se hajoaa ja virukset leviävät tartuttamaan seuraavia soluja.

Tutkijat tuntevat kymmeniä erilaisia koronaviruksia. Useimmat niistä esiintyvät lepakoilla, mutta myös esimerkiksi maitovalailla ja pikkulinnuilla. Ainakin kaksi eri koronavirusta aiheuttaa ihmisillä tavallista flunssaa.

Todennäköisesti koronaviruksia on oikeasti olemassa valtavan paljon. Virustutkijoiden resurssit eivät useinkaan riitä niiden tutkimiseen silkasta uteliaisuudesta, vaan tutkimus keskittyy ihmisille vaarallisiin tyyppeihin.

Yleensä koronavirukset ovat melko harmittomia, sillä ajan mittaan evoluutio ”kesyttää” taudin: isäntänsä tappavat virukset leviävät huonommin kuin sellaiset, jotka tuottavat vain lieviä oireita, joten ärhäkimmät kannat tapaavat hävitä.

Virukset ovat oleellinen osa luontoa siinä, missä muutkin taudinaiheuttajat ja loiset. Ne ylläpitävät ekosysteemien tasapainoa esimerkiksi estämällä yhtä lajia lisääntymästä valtavasti. Mitä tiheämmäksi eläinlajin kanta paisuu, sitä helpompi tautien on levitä.

Vastikään lajista toiseen hypännyt virus voi olla vaarallinen, ja juuri sellainen on maailmassa nyt jylläävä Covid-19. Sen tarkka alkuperä on vielä tuntematon, mutta todennäköisimpänä ehdokkaana pidetään jotakin aasialaista lepakkolajia.

Monet muutkin vaaralliset uudet taudit saivat luultavasti alkunsa lepakoista: SARS, nipah-virus ja jopa ebola. Rabiestakin ne kantavat. Syitä on kaksi. Lepakoilla on erityisen tehokas immuunijärjestelmä, joten niiden virukset ovat ärhäköitä. Toisekseen lepakot joutuvat yhä useammin lähikontaktiin ihmisten kanssa.

Ihmiset tuhoavat niiden elinympäristöjä, houkuttelevat lepakoita taajamiin hedelmäpuilla ja keinovalolla, ja tietenkin metsästävät ja syövät niitä. Loppujen lopuksi pandemia kytkeytyy siihen, että ihmiskunta työntää luonnon yhä ahtaammalle.

Maija Karala