Persoonallisuus on ihmisen tai muun eläimen tunteiden ja käyttäytymisen kokonaisuus, joka on melko pysyvä. Esimerkiksi talitiainen, joka käyttäytyy rohkeasti yhdessä tilanteessa, on todennäköisesti rohkea myös muissa tilanteissa ja yhä ensi vuonnakin.
Persoonallisuus on osittain geenien määräämä, ja sen päälle tulevat elämän aikaiset kokemukset. Ihmisillä ajatellaan olevan viisi persoonallisuuden ulottuvuutta, joista meillä kullakin on omanlaisemme yhdistelmä: neuroottisuus, ulospäinsuuntautuneisuus, avoimuus uusille kokemuksille, sovinnollisuus ja tunnollisuus.
Kiehtovaa kyllä, eläinten persoonallisuuden ulottuvuudet ovat monesti aika samanlaisia kuin ihmisillä. Persoonallisuuseroja voi havaita luonnoneläimiäkin tarkkaillessa, jos vain oppii erottamaan yksilöt.
Eläimiä ei tietenkään voida pyytää täyttämään lomakkeita, vaan persoonallisuuksia tutkitaan asettamalla eläimiä erilaisiin tilanteisiin ja kirjaamalla ylös niiden reaktiot. Tätä voi pienemmässä mittakaavassa tehdä vaikka keittiön ikkunasta.
Esimerkiksi talitiaisten välillä on suuria eroja avoimuudessa uusille kokemuksille. Avoimimmat tintit ovat yleensä myös rohkeampia ja aggressiivisempia kuin ujommat lajitoverinsa.
Avoimet ja rohkeat linnut kokeilevat uusia mahdollisia ruoanlähteitä ensimmäisinä. Jos vaikkapa laittaa puutarhaan tarjolle pähkinöitä värikkäältä lautaselta, juuri nämä yksilöt uskaltautuvat ensimmäisenä apajille.
Toisaalta rohkeat linnut ottavat riskejä: niiden kuolleisuus on suurempi kuin ujompien. Koska erilaisilla persoonallisuuksilla on eri vahvuudet, ne pystyvät elämään rinnakkain, eivätkä esimerkiksi rohkeat ja röyhkeät tiaiset kokonaan syrjäytä ujoja.
Sosiaalisilla eläimillä persoonallisuuserot ovat erityisen tärkeitä. Laumat ja muut yhteisöt toimivat parhaiten, kun niissä on erilaisia jäseniä, koostuivatpa ne sitten susista tai hämähäkeistä. Siinä on ihmisillekin muistettavaa.
Maija Karala