Uudestakaupungista tehdään parhaillaan kansainvälistä humanitääristä työtä. Täältä koordinoidaan etänä yhteistyötä eri humanitääristä apua antavien tahojen kesken ja selvitellään mahdollisuuksia estää koronan leviämistä myös pakolaisten keskuuteen.
Humanitääristä työtä Uudenkaupungin Ykskoivusta käsin tekee brasilialaissyntyinen Fernando Soares , joka toimii Norjan pakolaisneuvoston NRC:n neuvonantajana.
– Pakolaisneuvosto on erityisen huolestunut siitä, mitä koronaviruksen maailmanlaajuinen leviäminen aiheuttaa muutenkin haavoittuvassa tilanteessa oleville pakolaisille. Roolini on tehdä yhteistyötä NRC:n eri avunantajatahojen kanssa. Selvitän sitä, kuinka Euroopan maiden hallitusten ja Yhdistyneiden kansakuntien rahoittamia avustuksia toimitetaan mahdollisimman joustavasti eteenpäin niitä tarvitseville, Soares kuvailee.
Norjan pakolaisneuvosto tarjoaa kiireellistä humanitaarista apua väkivallan uhriksi joutuneille. Pakolaisneuvosto työskentelee yli 35:ssa maassa, joiden asukkaat ovat kärsineet konflikteista ja kriiseistä. Soaresin mukaan sodat, vaino, konfliktit, väkivalta ja ihmisoikeusrikkomukset ovat pakottaneet yli 70 miljoonaa ihmistä pakenemaan kodeistaan.
– Maailmassa on yli 29 miljoonaa pakolaista, joista 84 prosenttia on paennut maihin, joissa on jo lähtökohtaisesti heikommat terveys-, vesi- ja sanitaatiojärjestelmät, joten korona on vielä tavallistakin suurempi uhka, Soares korostaa.
Soares teki jo aiemmin etätöitä kotoaan Yksikoivusta käsin, mutta nyt koronan Eurooppaan saapumisen jälkeen koko NRC:n pääkonttori Oslossa on suljettu. Myös pakolaisneuvoston muissa maissa sijaitsevat tukikonttorit suljettiin ja työntekijät ovat siirtyneet suurimmaksi osaksi etätöihin.
– Korona on vasta leviämässä maihin, joissa ihmiset elävät kaikkein heikoimmassa asemassa. Maiden suljetut rajat vaikeuttavat pakolaisavun henkilöstön kulkemista avuntarvitsijamaihin. Meidän on mukautettava kansainvälistä työskentelyämme pakolaisten suojelemiseksi, mutta myös konfliktitilanteiden eturintamassa työskentelevien työkavereidemme suojaamiseksi, Soares muotoilee.
Pakolaisneuvostossa tehdään tällä hetkellä töiden uudelleen organisointia. Töitä jatketaan kolmen päätavoitteen ympärillä.
– Jatkamme kriisiä edeltäneen välttämättömän humanitäärisen avun toimittamista ja yritämme estää koronan leviämistä pakolaisille. Selvitämme myös koronakriisin sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille, Soares korostaa.
Puhelias suomalainen ja hiljainen brasilialainen löysivät henkisen kotinsa Ykskoivusta
Fernando Soares tuli Uuteenkaupunkiin puolisonsa Jan Vuorenlaakson kanssa vuoden 2016 kesällä. Vuonna 2001 tavannut pari oli asunut sitä ennen yhdessä jo Sveitsissä, Norjassa ja Iso-Britanniassa.
– Päätös Uuteenkaupunkiin muutosta tuntui luontevalta, koska olen viettänyt lapsuuteni ja kouluaikani täällä. Kaupungissa asuu yhä sukulaisiani ja ystäviäni, kertoo Uuteenkaupunkiin 1-vuotiaana Lappeenrannasta perheensä kanssa muuttanut Vuorenlaakso.
Ennen paluumuuttoa Uuteenkaupunkiin Vuorenlaakso oli asunut 15 vuotta ulkomailla ja 12 vuotta Helsingissä. Brasiliassa syntynyt Soares oli puolestaan asunut ainakin yhdeksässä maassa ympäri maailman. Heillä molemmilla on sekä syntymämaansa että Iso-Britannian kansalaisuudet.
– Olimme jo viettäneet kesiä Uudessakaupungissa sukulaisten ja ystävien luona ja esimerkiksi Aaholmin saaressa. Tiesin, että voin ottaa työni mukaan myös Suomeen. Tuntui myös hieman eksoottiselta, että pääsisin muuttamaan Euroopan ulkorajavaltioon, jossa ihmiset puhuivat minulle vaikeaa kieltä, Soares kertoo.
Ykskoivussa asuvan pariskunnan kotikielenä on englanti, mutta portugalia äidinkielenään puhuva Soares osaa myös hieman esimerkiksi ruotsia, koska hän oli vaihto-oppilaana Tanskassa. Nyt Soares on vähitellen alkanut opetella myös suomea kansalaisopiston kurssilla.
Soares kuvailee itseään poikkeuksellisen hiljaiseksi brasilialaiseksi. Vuorenlaakso puolestaan on tavallista puheliaampi suomalainen ja tunsikin itsensä aluksi hieman muukalaiseksi vanhassa kotikaupungissaan.
– Minun piti miettiä identiteettini uusiksi, koska kukaan ei tuntenut minua, opiskelujani tai työhistoriaani. Minulla ei ollut edes ajokorttia, joten tunsin olevani muukalainen kotikaupungissani. Uuteenkaupunkiin muutto oli meille molemmille melkoista opettelua, Laitilan nuorisoverstaan nuoria työllistävässä Reitti-hankkeessa projektipäällikkönä toimiva Vuorenlaakso lisää.
Soares on syntynyt sotilasjuntan alaisessa Brasiliassa ja hän myöntää kokevansa Uudenkaupungin eksoottiseksi. Hän ei ole esimerkiksi koskaan aikaisemmin kulkenut näin vapaasti metsässä tai poiminut marjoja.
– Olen saanut elämääni eri tavalla laatua kuin aikaisemmin. Uudessakaupungissa on rauhallista, turvallista ja hiljaista. Aiemmin edes lemmikin hankkiminen ei ollut liikkuvan elämäntyylin takia mahdollista. Nyt meillä on 3-vuotias kääpiöpinseri Genie, joka tuo paljon iloa elämäämme ja rytmittää etätyöpäiviämme, Soares paljastaa.
