Pohjois-Ruotsissa seurataan vuosittain suurta hirvivaellusta radio-ohjattavien kameroiden avulla. Hirvet vaeltavat joka vuosi läpi metsien ja ylittävät Ångerman-joen matkallaan kesäisille ruokailumailleen.
Ilmiö ei ole tälle Ruotsin Lapin alueelle ainutlaatuinen. Siellä sitä on kuitenkin erityisen helppo seurata, koska iso joukko hirviä käyttää vuosittain tarkalleen samaa reittiä. Suomessakin hirvet liikkuvat kesä- ja talvilaidunten välillä, koska ne syövät eri vuodenaikoina eri ravintoa, ja sitä löytyy parhaiten eri paikoista.
Suomalaisten hirvien taittamat matkat ovat kuitenkin tavallisesti aika lyhyitä. Voi olla, että ne vaeltaisivat pidempiäkin matkoja, jos maisemaa eivät pirstoisi tiet ja pellot, tai jos niillä ei Suomen metsien runsaiden taimikoiden ja pusikoiden ansiosta olisi runsain mitoin syötävää joka tapauksessa.
Linnuilla muuttamiseen on montakin syytä: pohjoisen kesässä on runsaammmin evästä, mutta myös vähemmän kilpailijoita ja saalistajia kuin ympäri vuoden lämpimillä seuduilla.
Toiset eläimet vaeltavat pelkästään lisääntymään. Monet kalat ja kaikki suomalaiset sammakkoeläimet kokoontuvat keväisin perinteisille kutupaikoille. Kutupuuhiin eivät matkusta pelkästään varsinaiset vaelluskalat, jotka liikkuvat pitkiä matkoja joen ja meren tai järven välillä, vaan myös arkiset hauet, särjet ja ahvenet.
Usein nämä eläimet eivät kosiomatkoillaan syö mitään, joten matkan pää ei valikoidu niiden omien tarpeiden mukaan. Sen sijaan ne osaavat vaistojensa ohjaamina etsiä paikan, jossa mätimunista kuoriutuvien poikasten on hyvä ja turvallinen kasvaa.
Suomessa ei ehkä esiinny dramaattisia suurten eläinten massavaelluksia kuten Alaskan karibuilla tai Serengetin antiloopeilla, vaikka viime vuosikymmeninä runsastuneet hanhet, joutsenet ja kurjet antavatkin aavistuksen siitä, millaisia olisivat eläinvaellukset ihmisettömässä maailmassa.
Hiljaisempia, mutta aivan yhtä tärkeitä vaelluksia tehdään kuitenkin keväisin kaikissa mittakaavoissa, planeetan laidalta toiselle tai eri puolelle pientä järveä.
Maija Karala