– Olen syksystä asti tehnyt töitä yhden päivän viikosta kotoa käsin, joten etätyöhön solahtaminen kävi siinä mielessä omalla kohdallani suht helposti. Mutta pakko rehellisyyden nimessä myöntää, että odotan jo paluuta tavalliseen työarkeen kuin kuuta nousevaa, Ruotsalainen naurahtaa.
Yksin asuvalle Ruotsalaiselle korona-arki tarkoittaa käytännössä omissa oloissaan olemista vuorokauden ympäri. Lyhyitä kauppareissuja lukuun ottamatta hän ei muita ihmisiä poikkeusolojen aikana tapaa.
– Vaikka tietenkin hetkittäin on sellainen olo, että olisipa kiva, kun voisi nähdä jonkun, olen ottanut tässä sellaisen linjan, että pidän kaikki kontaktit minimissä. Virus on kuitenkin sellainen näkymätön uhka, jota myös oireeton voi tietämättään tartuttaa.
Ruotsalaisen päivät ovat löytäneet uomansa helposti. Tutuista työajoista hän pyrkii pitämään kiinni myös eristäytymisen aikana.
– Vietän mielelläni aikaa yksin ja vapaa-ajalleni keksin kyllä tekemistä. Työn tekemisen tapoihin tämä on tietysti vaikuttanut ehkä eniten. Edelleen ollaan päivittäin yhteyksissä työasioista tiimin kanssa, nyt kaikki pienetkin asiat vain hoidetaan sähköisesti etänä, kun normaalisti olisi kävelty käytävän toiselle puolelle selvittämään asiaa, Ruotsalainen kertoo.
Hän kokee olevansa onnekas, kun työn luonne mahdollistaa sen tekemisen myös kotoa käsin. Kaikille se ei ole mahdollista.
– Koen olevani aika hyvin turvassa täällä neljän seinän sisällä, kun jotkut joutuvat altistumaan mahdolliselle tartunnalle työssään joka päivä. Jos tällä muutaman viikon mukavuusalueen ulkopuolella olemisella selvitään, niin siihen on vain sopeuduttava.
Vaikka fyysiset tapaamiset ovatkin tauolla, sosiaalisia suhteita on onneksi mahdollista ylläpitää myös etänä. Ystävien kanssa tulee viestiteltyä normaalia aktiivisemmin ja työkavereidenkin kanssa ehtii verkkopalavereissa vaihtaa nopeat kuulumiset.
Eniten Ruotsalainen sanoo kuukauden eristäytymisen jälkeen kaipaavansa tavallista arkea satunnaisine kohtaamisineen. Pieniä jokapäiväisiä hetkiä on oppinut menneiden viikkojen aikana arvostamaan vielä aiempaa enemmän.
– Kaipaan sitä, että ovesta voisi lähteä ulos kauppaan tai vaikka roskia viemään ilman, että pitää miettiä, mihin pintoihin koskee tai että altistuuko matkalla johonkin. Ja tietysti ihan tavallista työarkea kahvi- ja lounastaukoineen, sitä että voi viettää aikaa muiden ihmisten kanssa ja pysähtyä pihalla vaikka rupattelemaan, hän sanoo.
Päivi Sappinen