Koiviston opetus

0

”Korona-aikoina ihmisten koulutustaso on noussut huikeasti. Sosiaalisessa mediassa on yhtäkkiä valtavan paljon lääkäreitä, juristeja ja taloustieteilijöitä”.

Törmäsin oheiseen päivitykseen Twitterissä. Kirjoittaja viittasi osuvasti siihen, että itse kullakin meistä on taipumus esiintyä kaikkien alojen asiantuntijana.

Mielipide lipsahtaa keskustelussa helposti faktaksi.

Myös Uudenkaupungin Sanomien tekstiviestipalstalla neuvoja riittää. Lukijoiden on syytä tietää, että kaikki tekstiviestit eivät mene lehteen.

Olisi vastuutonta julkaista esimerkiksi sellaisia koronaan liittyviä tekstareita, joissa kirjoitetaan totena asioita, joihin edes virusopin huippututkijat eivät ole löytäneet vielä selvyyttä.

Miten kauan kestää, että Suomeen saadaan koronarokote? Lisääntyvätkö tautitapaukset, kun rajoituksia osittain puretaan? Tarttuuko korona ovenkahvasta tai postipaketista?

Tieteen arvostus on korona-aikana ilahduttavasti noussut, mutta on hämmentävää tajuta, että kaikkiin kysymyksiin ei löydy heti vastausta.

Korona-arkea hallitsee sietämätön epävarmuus tulevaisuudesta.

Edesmenneen presidentti Mauno Koiviston lentävä lause antaa lievää lohtua: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin .

Hallitus päivitti tällä viikolla koronarajoituksia. Vapautta elämiseen tuli lisää, mutta ei kaikille.

Yli 70-vuotiaiden suositellaan edelleen välttävän fyysisiä kontakteja mahdollisuuksien mukaan. Valtioneuvosto korostaa kuitenkin riskiryhmään kuuluvien omaa harkintaa toimintaohjeen noudattamisessa.

Uudessakaupungissa yli 70-vuotiaita on 3290 ja koko Suomessa reilusti yli 800 000. Ymmärrän täysin, että useat heistä ovat harmistuneita.

Monet eristyksiin joutuneista ovat täysin terveitä ja jopa paremmassa kunnossa kuin nuoremmat.

Toivottavasti hoivakodeissa voidaan jatkossa sallia lähiomaisten tapaamisia, tavalla tai toisella. Hyvät ideat ovat nyt tarpeeseen. Helsinkiläisessä hoivakodissa tapaamisia on järjestetty tapaamistuvaksi muutetussa kontissa.

Korona koskettaa kaikkia, mutta sen vaikutukset eivät kohtele tasapuolisesti kaikkia. Joissakin perheissä koululaisten ja vanhempien etätyö sujuu saman katon alla sopuisasti, toisissa ei.

Kaikilla lapsilla ei ole etäopintojen etenemisestä huolehtivia ja turvallisia vanhempia. Kaikilla vanhuksilla ei ole oven taakse kauppakasseja kantavia lapsia tai iloisesti päivittäin soittavia lapsenlapsia.

Omassa perheessäni suurin huoleni kohdistuu 92-vuotiaaseen äitiini. Hänet korona-aika on eristänyt monien muiden vanhusten tavoin neljän seinän sisälle.

”Otan sen kakun pakkasesta sitten kun nähdään vappuna, helatorstaina, helluntaina tai juhannuksena tai mitä niitä nyt on”, hän totesi sarkastisesti minulle äskettäin puhelimessa.

Lausahdus kätki sisäänsä ikävää ja kaipuuta enemmän kuin hän on valmis ääneen sanomaan.

Uskon ja toivon, että lopulta kaikki käy ja voimme tehdä treffit ulos. Ehkä jo huomenna äitienpäivänä.

Ja jos hyvin käy, juhannuksena voimme jopa halata.

Eija Eskola-Buri

päätoimittaja