Mukavia muistoja

0

Hänet muistan vuosikymmenten takaa. Iäkäs mies istui auringonpaisteessa kivisillä talonportailla ja pujotteli vaaleita päreitä kopaksi. Tai hänet, sata vuotta eläneen, keinutuolissaan hiljalleen kiikuttelevan valkohapsisen naisen, joka sanoi painokkaasti:

– Ois nii paljo mukavia muistoja, ku vaa muistais.

Toimittajan työn etuoikeuksia ovat ihmiset. Olen saanut tavata vuosikymmenien varrella monia, ehkä satoja ihmisiä. Osa heistä on tehnyt muiston, osa mukavan, lämpimän ja osa ikävän, happaman.

Tämä työ on opettanut, ettei koulutus, arvonimi tai titteli tee ihmisestä viisasta, kanssaihmistään arvostavaa ja empaattista. Useat kohtaamani viisaat ja sielultaan sivistyneet, lämpimät ihmiset ovat olleet elämän koulimia, osa surujensa ja menetystensä myötä muovattuja.

Mukavia, hauskoja, vitsikkäitä, miellyttäviä ja viihdyttäviä ihmisiä olen saanut tavata paljon. Sellaisia, joiden kanssa on juteltu, naurettu, vitsailtu, päivitelty ja väitelty. Muutamista heistä on tullut ystäviä.

Sitten on ollut heitä, ikäviä, happamia tai ilman vanhanajan kotikasvatusta olevia ihmisiä. Heitä, jotka omasta mielestään tietävät jokaisesta asiasta kaiken parhaiten ja haluavat ylemmyydentuntoisesti, auliisti jakaa viisauttaan ympärilleen.

Haukutuksi olen useasti tullut ja se on osa toimittajan työtä. Ihmiset sekoittavat monesti tekstit kirjoittajan henkilökohtaisiksi mielipiteiksi tai kannanotoiksi varsinkin silloin, jos jutun aihe on lukijalle arka. Mutta haukkuja ja kehuja on tullut vuosikymmenien aikana ehkä suurin piirtein saman verran, joten tasapaino on niukin naukin säilynyt.

Työ on tarjonnut myös mielenkiintoisia kohtaamisia eläinten kanssa. Rutkasti rahaa ravannut hevonen astui uutuuttaan kiiltävän saapikkaani päällisosan ainiaaksi lyttyyn. Närkästynyt huuhkaja loi oranssisen, leimuavan katseen poliisiputkan nurkasta. Värikäs ara-papukaija, joka piti matalaäänisistä naisista ja ranskalaisista juustoista, keikkui purjehtija-isäntänsä hartioilla vierasvenesatamassa.

Pysyviä, mieluisia muistoja ovat jättäneet myös tapahtumat. Kuunari Olgan kotiinpaluu loppusyksyn kuulaassa, hämärtyvässä illassa läpi Uudenkaupungin saariston on yksi niistä. Tai helteinen iltapäivä Hangonniemessä, kun palanut tuulimylly sai uuden moottorin ja rohkeat miehet keikkuivat yläilmoissa. Tai elokuinen sorsajahti Suomessa kisamatkalla olleiden trap-ampujien kanssa, kun metsästyskoira kyllästyi, loikkasi soutuveneestä järveen, ui rantaan ja katosi metsään.

Olen onnekas, kun ihmiset ja tapahtumat ovat tehneet muistot, eivät vuosien varrella läpikäydyt asiakirjat, esityslistat, kokoukset tai seminaarit.

Eija Isotalo

toimittaja, joka siirtyy ensi viikolla

alkavan loman jälkeen eläkkeelle

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here