Adoptio on hieno juttu, useimmiten kaikkien osapuolten kannalta. Haasteet kasvatuksessa ovatkin toinen tarina. Ehkä entisaikojen ongelmat on suurelta osin vain lakaistu maton alle, mutta ei nykymeno kovin vakuuttavalta näytä.
Sosiaalihuolto on täystyöllistetty ja huostaanottojen määrä kasvanut rajusti. Suomessa lapsen huostaanotto voidaan tehdä, kun kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Syitä voi olla monia, esimerkiksi vanhempien päihteidenkäyttö.
Päihteidenkäyttöä voivat aiheuttaa vaikkapa työttömyys ja taloudelliset ongelmat. Taustalla voi olla myös sairaus, kuten masennus. Syyttävää sormea ei aina pitäisikään osoittaa sen paremmin vanhempia kuin varsinkaan lasta kohtaan.
Väittäisin, että lieka on silti 2000-luvulla päästetty liian löysälle, kun tärkeimpänä on suojeltu yksilön oikeuksia. Ongelmien ilmetessä niihin pitäisi pystyä myös tiukasti puuttumaan. Jos kaasua ei hallinnan pettäessä höllätä, mopo lopulta karkaa käsistä.
Itse olen pikkupoikana saanut joskus muutakin palautetta kuin päänsilitystä, ja varmasti ansiosta. Luullakseni olen silti, tai juuri sen ansiosta, suunnilleen järjissäni ja erinomaisissa väleissä kasvatukseeni osallistuneiden kanssa.
En sano, että opettajan pitäisi nykyäänkin lyödä karttakepillä sormille tai potkaista keikkujalta tylysti tuoli alta, mutta ei voi olla oikein, jos oppilaat saavat haistatella miten haluavat ja huutavat perään ”et sä voi mulle mitään tehdä, mä tiedän oikeuteni”. Itse en ole lapsiani ikinä fyysisesti kurittanut (eikä ole ollut tarvettakaan), mutta ei mikään ääripää ole hyväksi. Enää ei saa luunappiakaan antaa, vaikka nuori polttaisi naapurin auton.
Koulukodeissa on mm. tapauksia, joissa ohjaaja on saanut puukosta reiteen. Pitää olla kuitenkin erittäin vahvat perusteet, jotta nuorelta voitaisiin ottaa edes kännykkä pois, puhumattakaan esimerkiksi taskujen tarkistuksesta, vaikka nuoren tiedettäisiin vetävän säännöllisesti huumeita. Ylilyöntejä ei saa tapahtua, mutta kyllä rakkauden lisäksi tarvitaan välineitä kurinpitoonkin – riippumatta siitä, onko ongelmien perimmäinen syy lapsessa itsessään vai hänen kodissaan.
Koronasulkuja päätettiin höllätä palaamalla peruskouluissa lähiopetukseen. Lakipykälät eivät enää täyty etäopetuksen jatkamiseksi. Syystäkin oltiin huolissaan myös ongelmista, joita on syntynyt, kun kaikkia lapsia ei tavoiteta etäopetukseen tai vanhempansa eivät heistä huolehdi. Toivottavasti toukokuun pari kouluviikkoa nyt sitten pelastavat nämä lapset ennen kesäloman kurimusta, eikä lastensuojelu ylikuormitu uusista tapauksista. Ja toivottavasti päätös ei vaaranna terveyttä siltä enemmistöltä, jolla etäkoulu ja kasvatus kotona sujuivat hyvin.
Marko Pitkäranta
uusikaupunkilainen Lohjalla