Asiat eivät yleensä mene ihan niin kuin on ajatellut, mutta jotenkin lopputulos on kuitenkin vähintään suunnilleen sinne päin. Välillä se riittää.
Kesille on silti muodostunut usein hyvin varhaisessa vaiheessa runko, jonka ympärille kaiken voi rakentaa. Muutamia vuosia sitten rockin nimestään pudottanut Provinssi ja jalkapallon höntsäturnaus kotiseudullani ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kuuluneet tiiviisti kesiini. Niiden lisäksi on aina ollut muutamia pienempiä tapahtumia.
Tänä kesänä kaikki on kuitenkin toisin. Ja juuri tälle kesälle olin ehtinyt suunnitella vaikka mitä. Provinssin ja Suviheinäturnauksen lisäksi ohjelmassa piti olla parit muutkin festivaalit, Hassisen Koneen keikka Tampereella ja MotoGP:n historiallinen osakilpailu Iitissä.
Kaikki on peruttu.
Tapahtumien peruuntuminen harmittaa – ainakin tässä vaiheessa – yllättävän vähän. Todennäköisesti muutama bändi jää ikuisesti näkemättä ja tunnelma voi olla ensi vuonna aivan erilainen, mutta kun kaikki muukin on käytännössä peruttu, osaa asiaan suhtautua maltillisesti.
Asialle ei vain voi mitään.
Festivaalikauteni piti alkaa jo viime viikonloppuna, jolloin Turussa olisi ollut peräkkäin kaksikin eri tapahtumaa. Kumpaankin olin jo ehtinyt hankkia liput. Onneksi rahoja voi vaatia takaisin tai käyttää lipun ensi vuoden tapahtumaan.
Musiikkielämysten lisäksi parasta festivaaleilla ovat ihmiset, niin tutut kuin tuntemattomatkin. Nyt kaikki nämä kohtaamiset jäävät pois.
Provinssiin olen viimeiset vuodet mennyt kahden kaverini kanssa, jotka yleensä jossain vaiheessa päivää häviävät, löytyvät, häviävät ja löytyvät taas uudestaan. Sillä välin on yleensä törmännyt joihinkin muihin tyyppeihin tai jäänyt katsomaan keikkaa, joka ei muita kiinnosta.
Näiden kahden kanssa pohdimme, miten voisimme järjestää ihan omat festarit Provinssin sijaan.
Juomat ja ruoat on melko helppo hoitaa paikalle, vaikkakin liki kahden vuosikymmenen festivaalikokemuksella voi sanoa kummankin menneen huomattavasti parempaan suuntaan vuosien saatossa.
Bändit ovatkin sitten vaikeampi rasti, ellei halua tyytyä kaverin kitaran rämpyttelyyn. Varmuuden vuoksi voi laittaa tulpat korviin, kuten joutuu monesti tekemään oikeilla festareillakin. Välillä voi myös mennä rokkipoliisina seisomaan jonnekin hieman kauemmas nyökyttelemään.
Suomen kesäsää pitää yleensä huolen ihan itsestään ja varmuuden vuoksi voi joko kastella sukkansa, polttaa ihonsa auringossa tai kulkea liian vähissä vaatteissa kesäyössä.
Mutta pitäisikö jonkun välillä myös ”kadota”, jotta oikea tunnelma löytyisi?
Risto-Matti Kärki
tuottaja