Juhannus

0

Veronicojen ylitse,

kurjenpolvien välitse,

alla kukkivan terhenpilven

pihapolkua vaellan.

Työnnän käsilläni

miehenpituisia kuminanvarsia,

jotta pääsisin eteenpäin,

kun vehmautta on kaikkialla.

– Metsikössä tuoksuu

koivunlehtien hunajanlemu,

– ja minä taitan ruusuja,

valkeita, piikkisiä ruusuja

jättiläissuureen kukkakimppuun.

Viedäkseni sen sisään

vihreiden uudinten taa,

vanhaan, vihertävään tuoppiin.

Jotta huoneessakin olisi juhannus,

olisi juhla ja juhannus.

Jotta sielläkin,

pienessä tuvassa,

olisi juhla ja juhannus.

Kirjoittanut kalantilainen Hertta Aalto (1888-1970). Runo on aiemmin julkastu Leila K. Tuomisen ja Jukka Salosen teoksessa ”Heijastuksia”: