kurjenpolvien välitse,
alla kukkivan terhenpilven
pihapolkua vaellan.
Työnnän käsilläni
miehenpituisia kuminanvarsia,
jotta pääsisin eteenpäin,
kun vehmautta on kaikkialla.
– Metsikössä tuoksuu
koivunlehtien hunajanlemu,
– ja minä taitan ruusuja,
valkeita, piikkisiä ruusuja
jättiläissuureen kukkakimppuun.
Viedäkseni sen sisään
vihreiden uudinten taa,
vanhaan, vihertävään tuoppiin.
Jotta huoneessakin olisi juhannus,
olisi juhla ja juhannus.
Jotta sielläkin,
pienessä tuvassa,
olisi juhla ja juhannus.
Kirjoittanut kalantilainen Hertta Aalto (1888-1970). Runo on aiemmin julkastu Leila K. Tuomisen ja Jukka Salosen teoksessa ”Heijastuksia”:
