Pihapiirissä pyörii kaksi koiraa ja siellä on myös lampaita ja kanoja. Myyjän ei tarvitse päivystää kirpputorilla koko päivää, sillä koirat ilmoittavat tunnollisesti, milloin on syytä tulla palvelemaan asiakkaita.
– Kyllä täällä kesän mittaan jonkun verran käy ihmisiä. Lapsiperheet tykkäävät tulla, kun täällä on noita lampaita. Olen itse oikea kirpputorifani, tykkään kovasti käydä kiertelemässä kirpputoreja ja olen pitänyt omia looseja paikallisilla kirpputoreilla. Täällä myynnissä olevat tavarat ovat omiani tai peräisin ystäviltä. En kerää tavaraa itselleni, sitä on jo ihan tarpeeksi, Ståhl kertoo.
Esillä on vanhoja astioita, kodinkoneita, lankoja, vaatteita, huonekaluja, seinätekstiilejä ja paljon muuta. Kirpputorilla on myös pieni puffetti.
Eläkkeellä oleva Ståhl on tehnyt työuransa ruoanlaiton parissa. Hän työskenteli muun muassa pitopalveluyrittäjänä, minkä jäljiltä häneltä kysellään vieläkin täytekakkuja.
– Sanon kaikille, että kakkuja teen taas sitten, kun täytän yhdeksänkymmentä, Ståhl nauraa.
Marjamehuja kirpputoriyrittäjä sen sijaan tekee. Syksyä varten on jo odottamassa lavallinen uusia pulloja, joihin Ståhl säilöö pihan kymmenien marjapensaiden antimista saatavan mehun.
Kesä kuluu työntäyteisenä maalaisidyllissä, mutta vakituinen tukikohta Ståhlilla on kaupungissa.
– Muutimme tänne Niinimäenkujalle aikoinaan mieheni kanssa ja rakensimme talon, jossa asuu nyt tyttäremme.
Pirkko Varjo
